Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Bleiburgin murhenäytelmä tai Bleiburgin verilöyly oli Jugoslavian puolustusministeri ja kommunistipuolueen johtaja Titon partisaanijoukkojen suorittama joukkomurha ja joukkoraiskaus. Verilöyly tapahtui toukokuun 1945 loppupuoliskolla Slovenian ja Itävallan rajalla, lähellä Bleiburgin kaupunkia.

Kroatia oli toisen maailmansodan aikana akselivaltojen miehittämä nukkevaltio Itsenäinen Kroatian valtio eli NDH, jota hallitsi kansallissosialistinen Ustaša-järjestö. Ustašan joukot olivat vuosien 1941 ja 1945 välisenä aikana syyllistyneet kammottaviin julmuuksiin poliittisia vastustajiaan, serbejä, romaneja ja juutalaisia kohtaan.

1. toukokuuta 1945 NHD ja sitä hallitseva Ustaša olivat romahtamaisillaan ja Kroatian pääkaupunki Zagreb oli kolmelta suunnalta Titon partisaanijoukkojen piirittämä. Huhuttiin että Ustašan tekemät raakuudet kostettaisiin kaikille.

Tie pohjoiseen oli yhä auki ja siksi Zagrebista lähti useiden kymmenien tuhansien pakolaisten joukko kohti Ison-Britannian miehittämää Itävaltaa. Uskottiin, että sieltä saataisiin turvapaikka. Pakolaisiin kuului Ustašan jäseniä perheineen, Kroatian sotavoimissa taistelleita perheineen, Slovenian valkokaartilaisia ja akselivaltojen puolelle loikanneita kasakoita. Pakolaisia virtasi Itävallan rajalle aina 12. toukokuuta saakka.

Jostain syystä Britannia oli sulkenut Itävallan rajan, eivätkä pakolaiset päässeet maahan. Surmaaminen alkoi 16. toukokuuta. Partisaanit ampuivat väkijoukkoa umpimähkään. Ustašan joukkojen jäännökset yrittivät taistella vastaan, mutta ylivoimaa oli liikaa. Tapahtumat saivat traagiset mittasuhteet: siviilejä ammuttiin summittaisesti, on kerrottu laajamittaisesta naisten raiskaamisesta ja kivittämisestä ja miesten mestaamisesta. Teloituksia jatkettiin kaksi viikkoa. Eloonjääneet pakotettiin kävelemään takaisin kotiseuduilleen. Titon oletetaan olleen täysin tietoinen asioiden kulusta. Tapahtumista ei saanut puhua Titon Jugoslaviassa ja se, että niitä ei selvitetty, oli omiaan heikentämään serbien ja kroaattien välejä.

On huomattava, että NDH:n julmuuksista todella vastuussa olleita henkilöitä, kuten Ante Pavelić ja Maks Luburić, pääsi Bleiburgin kautta pakenemaan oikeudellista vastuutaan ulkomaille.

Uhrien määrästä on esitetty erilaisia spekulaatioita. Asia ei selvinne ennen Britannian arkistojen aukeamista.

• Kroatialainen väestötilastoja tutkinut tilastotieteilijä Vladimir Zerjavić esittää uhrimäärän olleen 55 000 henkilöä.
• Kroatian presidentti Franjo Tuđman, joka oli itsekin historioitsija, esitti uhreja olleen 35 000–40 000 henkilöä.
• Stanfordin yliopiston tutkija Jožo Tomašević esittää, että rajalle pyrki ehkä 200 000 henkilöä, joista puolet surmattiin.

(Kroaatteja noin 250 000, serbejä noin 30 000, saman verran sloveeneja ja montenegrolaisia noin 12 000)

• Jugoslavian armeijan kenraali Petar S. Brajović, joka oli itse mukana paikalla, sanoo uhreja olleen 16. Vangiksi otettiin hänen mukaansa 50 000 henkeä.
• Brittijournalisti Misha Glenny on tutkimuksissaan päätynyt 50 000 surmattuun, aseista riisuttuun sotilaaseen ja 30 000 surmattuun siviiliin.
• Vuonna 2001 Slovenian viranomaiset esittivät löytäneensä joukkosurman alueelta 296 (uusimpien tietojen mukaan noin 800 Sloveniassa, 1050 Kroatiassa ja saman verran Bosniassa) joukkohautaa, joissa lepää arviolta 190 000 uhria. Lisäksi Teznon metsistä alueen liepeiltä on löytynyt 60 000–80 000 uhrin jäännökset, joukossa paljon myös lasten luita.