Konetyyppi laadittiin korvaamaan joitakin lentonopeudeltaan hitaampia edeltäjiään. Näillä oli lisäksi heikompi puolustusaseistus. Yksi niistä oli legendaarisen maineen saanut Fairey Swordfish, joka oli kolmipaikkainen kaksitaso.
Lentokonetyyppi oli palveluksessa aktiivisti vuosina 1943–1953. Alkujaan sen Napier SabreH-moottori eli luistiventtiilimoottori oli aiheuttanut ongelmia. Moottori osoittautui myöhemmin melkoisen tehokkaaksi.[1]
Vuoden 1940 vaatimuslistassa oli esitys neljästä 20 millimetrin konetykistä. Vaatimus toteutettiin tässä konetyypissä. Blackburn Firebrand TF.1 (TF=torpedo fighter) oli aseistettu neljällä 20 millimetrin tykeillä siivissä sekä rungon alle ripustetulla 457 millimetrin torpedolla.[2]
Napier Sabre III -tyypin moottori antoi 2 305 hevosvoiman (1 719 kW) tehon. Se antoi lentokoneelle 571 km/h huippunopeuden, joka lienee yksimoottoriselle pommikoneelle sangen hyvä suoritusarvo omana aikakautenaan.[2] Uuden tyypin Sabre-moottoriin liittyi kuitenkin kosolti kehitys- ja luotettavuusongelmia.[3]
Lähteet
Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 45, 167)