”Livin' in a World Without You” Julkaistu: 10. syyskuuta 2008
”Justify” Julkaistu: 2. helmikuuta 2009
Black Roses on Suomessa 24. syyskuuta 2008 julkaistu, Hide from the Sunia seuraava ja järjestyksessään seitsemäs The Rasmuksen studioalbumi. Loppuvuodesta 2006 asti valmistellun pitkäsoiton 11 kappaleen nauhoitukset sijoittuivat syyskuulta 2007 toukokuulle 2008 ja ne suoritettiin Helsingin Dynasty Studiosilla, Nashvillessä, Tukholmassa, Berliinissä, Kreikassa ja Singaporessa. Tuottaja Desmond Child oli ottanut yhtyeeseen yhteyttä kuultuaan sen musiikkia toiveenaan päästä tuottamaan sitä, ja he tapasivat yhdellä Hide from the Sun -kiertueen viimeisistä konserteista. Yhtye päätyi saman tien yhteistyöhön Childin kanssa.
Black Roses on teema-albumi, jonka sanoitukset ja musiikki muodostavat yhtenäisen tarinan henkilöstä, joka kulkee matkan erosta itsensä etsimiseen, taisteluun ja siitä marttyyriuteen. Sen ensimmäiset singlet ovat ”Livin’ in a World Without You” ja myöhemmin syksyllä julkaistu ”Justify”.[1] Albumi on yhtyeen neljäs listaykkösalbumi Suomessa. Black Roses merkitsee soundiltaan The Rasmuksen aiempiin tuotoksiin verraten hyppyä elektronisempaan ja Hide from the Sunia vähemmän synkkään, monipuolisempaan ja osin popimpaan, joskin tietyllä tavalla raaempaan materiaaliin. Sanoituksiltaan albumi liikkuu synkillä vesillä aiempien tuotosten lailla.[2]
Yhtyeen kerrottiin levänneen Helsingissä loppuvuodesta talvella 2006 Hide from the Sun -kiertueen päätyttyä kirjoittaen uusia kappaleita tulevalle albumille 38 maan kiertueen jälkeen. Kolme viimeisintä The Rasmus -albumia tuottaneiden Mikael Nordin ja Martin Hansenin pesti The Rasmukselle oli päättynyt, samoin yhtyeen Tukholman Nord Studiosilla äänittäminen. Black Rosesin tuottanut huipputuottaja ja -säveltäjä Desmond Child on aiemmin työskennellyt muun muassa Bon Jovin ja KISS:in kanssa. Apulaistuottaja albumilla on ruotsalainen Harry Sommerdahl. Suurimman osan pitkäsoittoa on miksannut saksalainen Michael Wagener, joka puolestaan on miksannut muun muassa Metallica ja Ozzy Osbournea. "Livin' in a World Without Youn" sen sijaan on miksannut klubimiksauksia paljon tehnyt Niklas Flyckt ja "Justifyn" Michael Ilbert. Albumin äänittäjinä toimivat Rantasalmi, Sommerdahl, Wagener ja Jon Vella.
The Rasmus tapasi Desmond Childin Dominikaanisessa tasavallassa konserttinsa yhteydessä 3. marraskuuta 2006 ja päätyi työskentelemään Childin kanssa uutta albumia varten. Child on kertonut olevansa yhtyeen musiikin suuri ystävä. Hän kertoi kuulleensa yhtyeen musiikkia ensimmäisen kerran jo vuonna 2005, kun hänen ystävänsä, Black Rosesinkin aputuottaja Harry Sommerdahl soitti hänelle In the Shadows -kappaleen.[3] Yhtye otti Childin mukaan sävellysprojektiin ikään kuin viidenneksi jäsenekseen, ja kappaleet ovat Ylösen, Rantasalmen ja Childin yhteistyön hedelmää. Michael Wagener kertoi myös pitävänsä kovasti yhtyeen musiikista, melodioista ja tyylistä.[4]
Yhtye ei ollut täysin tyytyväinen edelliseen albumiinsa Hide from the Sun (2005), joten seuraavan albumin he halusivat tehdä ajan kanssa ja harkitummin kuin sen. Yhtye oli myös pettynyt albumin myyntilukuihin, jotka jäivät puoleen miljoonaan. Lauri Ylönen sanoi haastattelussa, että Hide from the Sun on edelleen "ihan hyvä levy", mutta he kokivat sen tekemisen aikaan kuuluvansa tiettyyn genreen, mikä aiheutti yllätysten ja sielukkuuden puuttumista.[5] Yhtye ei käyttänyt hullumpia ideoitaan albumilla, vaan niiden sijasta käytti takuulla toimivia riffejä ja toteutuksia.[6] Lisäksi myös Ylönen arveli menestysalbumi Dead Lettersin (2003) myötä yhtyeen saavuttaman suosion antaneen yhtyeelle huonot lähtökohdat uuden albumin tekemiseen, minkä myötä yhtye ei panostanut Hide from the Suniin tarpeeksi.[7]Black Rosesista The Rasmus lähtikin tekemään huolitellumpaa ja tyyliltään monipuolisempaa, yhdistäen uusia ja yhtyeen historian vuosien varrelta kerättyjä ideoita ja kokeilemaan monipuolisempia tuotantotapoja. Ylönen käytti tulevasta Black Rosesista ilmausta "Ultimate The Rasmus -levy".[8]
Albumin tekeminen
Maisemaa Folegandrosilta, saarelta, jossa kolmikko sävelsi Black Rosesia.
Demot
Ensimmäinen albumille nauhoitetuista demoista on "Justify", jonka demon yhtye teki Childin studiolla Los Angelesissä alkuvuonna 2007. Sävellyksiä ja niiden demoja säveltäjäkolmikko tehtaili akustisin kitaroin loppukesästä 2007 muun muassa pienellä saarella[1]Folegandrosilla Kreikassa.[9] Kitaristi Pauli Rantasalmi kertoi, että yhtye oli kirjoittanut ja tehnyt tietokoneelle demot noin 30 kappaleesta, joista he valitsivat parhaat nauhoittamista varten.
12. syyskuuta 2007 Pauli Rantasalmi kertoi The Rasmuksen MySpacessa kappaleiden nimiä, joita he olivat menossa nauhoittamaan. Nämä olivat "Dangerous Kind" ja "Live Forever", joista jälkimmäisestä löytyvä lause "We danced drunk and naked..." kerrottiin myös. Albumin nimi Black Roses paljastettiin yhtyeen MySpace-sivulla 18. syyskuuta 2007. Rumpali Aki Hakala kertoi 30. syyskuuta 2007 nopeatempoisesta "The Fight" -kappaleesta, jota vihjattiin mahdolliseksi ensisingleksi[10] ja basisti Eero Heinonen 12. marraskuuta "Ghost of Love" -kappaleesta. Yhtye oli yhdessä vaiheessa työstämässä 20-minuuttista kappaletta, jota he kutsuivat "Iisakin kirkoksi", mutta luopui ideasta todeten sen "soovaksi".[2] Monet albumin kappaleista on sävelletty alun perin tietokoneella, koska yhtyeellä ei aina ollut instrumentteja mukana bussissaan tien päällä.[11] Se on osasyy albumin elektronisempaan soundiin.[12]
Nauhoitukset
Black Rosesin nauhoitukset aloitettiin 17. syyskuuta Dynasty Recordsilla Helsingissä, missä yhtye nauhoitti noin kuukauden ajan. Siellä nauhoitettiin suurin osa albumin kitara- ja bassoraidoista. Eräänä päivänä tuona aikana Pauli Rantasalmi synnytti "Ghost of Loven" riffin studiolla nauhoitusten lomassa. He innostuivat kappaleesta ja ajattelivat siinä vaiheessa riffin ympärille muodostetusta kappaleesta ensimmäistä singleä, sillä he halusivat sellaiseksi kappaleen, joka olisi todella hyvä ja yllättäisi ihmiset, kuten Ghost of Love olisi todennäköisesti tehnyt.[4]
Seuraavaksi Lauri Ylönen ja Aki Hakala äänittivät suurimman osan osuuksistaan basso- ja kitararaitojen päälle Nashvillessä miksaaja Wagenerin omalla WireWorld studiolla, missä albumi siis myös miksattiin.[13] Hakalan äänitysosuudet kestivät kymmenen päivää.[4] Ylönen asui nauhoitusten aikana viikon hotellissa ja kahdeksan viikkoa Childin omistamassa kartanossa Nashvillessä. Myöhemmin vuoden 2008 aikana useita paikkauksia tehtiin muissa aiemmin mainituissa paikoissa.
Albumille oli suunniteltu julkaisupäivä maaliskuulle 2008 [14], mutta se siirtyi syyskuussa julkaistavaksi. Yhtye halusi käyttää muutamia viime hetken ideoita ja nauhoitti nekin albumia varten, kuten Lauri Ylönen 24. tammikuuta kertoi[15]. Näihin kuuluu ensimmäinen single "Livin' in a World Without You", joka on viimeinen albumille tehty kappale.[16] Myös Ylösen Nightwishin laulajan Anette Olzonin kanssa duettona laulaman murhaballadin, joka oli kirjoitettu kahdeksan vuotta sitten, ilmoitettiin olevan yksi syistä albumin myöhästymiseen.[10] 13. elokuuta kuitenkin kerrottiin, että kappale ei sovi albumin konseptiin, vaan olisi rikkonut sen yhtenäisyyden. Kappale julkaistaan kuitenkin muussa yhteydessä, mahdollisesti jonkin elokuvan soundtrackilla. Ylösen mukaan kappale on "liian hyvä b-puoleksi".[17] Lauri Ylönen sävelsi musiikkia albumin tekemisen aikoihin myös elokuvaan Blackout. Hän ehti myös tuottaa helsinkiläislaulajatar Belle Whon debyyttialbumin, jonka johtosingle "Tide" on elokuvan tunnussävelmä. Black Rosesin kappaleita kuullaan elokuvassa niin ikään.[18]
Viimeisenä toukokuussa nauhoitettu Livin' in a World Without You nauhoitettiin musiikkinsa puolesta Berliinin Hansa studiolla ja Helsingissä ja lauluosuudet Tukholmassa.[19] Sen kirjoittamisen aikaan yhtye oli jo saanut perspektiiviä muuhun materiaaliin, ja Lauri Ylönen kertoi heidän halunneen tehdä vielä yhden "huippubiisin" albumille.[4] "Livin' in a World Without Yousta" tuli albumin kokoava kappale. Pauli Rantasalmi oli keksinyt kappaleen pääriffin jo pari vuotta aiemmin, ja säveltäjäkolmikko päätti tehdä siitä puuttuvan kappaleen. Se ideoi riffin ympärille rap-tyypisen lauluosuuden, joka alun perin oli kappaleen kertosäe. He kuitenkin päättivät säveltää siihen vielä uuden kertosäkeen bassokulkuineen.[4] Albumin viimeistely vaati paljon aikaa, ja Lauri Ylönen kertoi haastattelussa, että tuottaja oli vaatinut hänen kerran lentämään Tukholmaan uudelleennauhoittamaan vain yhden lauseen.[16]Black Rosesin julkaisupäivä ja kappalelista saatiin tietää 14. heinäkuuta muun muassa Yleisradion Pop-uutisten ja levy-yhtiön kautta. Albumi viimeisteltiin Saksassa heinäkuussa ennen singlen radiojulkaisua 25. heinäkuuta.[20]
Lopputulos
Black Roses on The Rasmuksen ja sen levy-yhtiön Playgroundin historian kallein albumi. Albumista koituneen laskun summaa ei kuitenkaan kerrottu sen tarkemmin. Yhtye haluaa takaisin pop-maailman huipulle listojen kärkipaikoille, ja levy-yhtiö oli tähän valmis panostamalla Black Rosesin budjettiin. Yhtye halusi kuuleman mukaan tehdä hittejä, mutta ei kertakäyttöhittejä,[21] vaikka tärkeämpää olikin saada kokonaisuus mielenkiintoiseksi ja nauttia musiikin tekemisestä.[22] Haussa oli Ylösen mukaan kappaleita, joiden melodiat ovat niin itsestään selviä, että ne kuulostavat siltä, kuin ne olisivat ennenkin olleet jo olemassa, vaikka ovat uusia.[4]
Yhtye kertoi haastattelussa oppineensa Desmond Childin kanssa työskentelystä paljon ja oli varsin tyytyväinen valmiiseen lopputulokseen. He kokivat albumilla yhtyeen soiton muodostavan paremman kokonaisuuden kuin kertaakaan aiemmin sen lisäksi, että myös yksilösuorituksissa he kokivat yhtä kaikki onnistuneensa parhaiten koskaan. Aki Hakala tokaisi mielipiteekseen Black Rosesista "se on mahtava levy". Yhtye painotti albumin kuulostavan The Rasmukselta, eikä niinkään amerikkalaiselta tuottajasta huolimatta.[23]
The Making of Black Roses –dokumentti
Lauri Ylönen, Aki Hakala, Michael Wagener ja Harry Sommerdahl WireWorld-studiolla Nashvillessä. Kuvankaappaus Eero Heinosen dokumentista The making of Black Roses.
Basisti Eero Heinonen kuvasi esikoisfilminsä, dokumentin "The making of Black Roses", albumin tekemisestä. Hän on myös ohjannut, tuottanut ja editoinut sen. Dokumentti kertoo albumin syntytarinan ja yhtyeen jäsenten tuntemuksia prosessin eri vaiheissa, pitkälti haastatteluiden kautta, mutta myös seuraten sivusta yhtyeen jäsenien ajatustenvaihtoa. Dokumentissa nähdään muun muassa yhtyeen jäsenien kommentteja uusista kappaleista, analyysia The Rasmuksen paniikinomaisesta tilanteesta Hide from the Sunin jälkeen sekä Desmondin haastattelua, jossa hän kertoo ajatuksiaan The Rasmuksesta ja uudesta albumista. Niin ikään dokumentti tarjoilee kuvakulmia ensivideon kuvauksien kulissien takaa sekä Black Rosesin tarinan merkityksen valottamista. Dokumentin ensiesitys oli yksityistilaisuudessa 5. syyskuuta Helsingissä.[24] Suomen televisiossa se esitettiin 9. marraskuuta TV2-kanavalla.[7] Dokumentti on saatavilla Black Roses Special Editionin bonus-DVD:llä.
Promootio ja julkaisu
The Rasmus soittamassa akustista konserttia Helsingin Stockmannilla albumin julkaisupäivänä.
Ensimmäinen varsinainen leike tulevan albumin kappaleesta julkaistiin Heinosen YouTube-kanavalla 10. toukokuuta 2008. Se sisälsi seuraavat rivit: "When you're sad / and no one knows it / I'll send you black roses."[25] Myöhemmin paljastui kappaleen olevan "Ten Black Roses". "You Got It Wrongin" 30 ensimmäistä sekuntia sisältävä leike kuultiin 17. elokuuta klicktrack.com-sivustolla. The Rasmuksella oli kesällä vain neljä konserttia. Niistä viimeisin, NRJ in the Park Berliinissä, oli Black Rosesin kahden kappaleen, "Ten Black Rosesin" ja "Livin' in a World Without Youn", ensi-ilta. Yhtyeen kotisivuilla avattiin The Black Roses -yhteisö 12. elokuuta 2008, jossa "Livin' in a World Without Youn" video julkaistiin 15. elokuuta.[26] Uusi virallinen kotisivu julkaistiin vasta 12. syyskuuta.
Yhtye teki elokuun lopussa promokiertueen Saksassa tehden haastatteluja lehtiin ja radioon sekä akustisia konsertteja radiokanavilla. 26. elokuuta The Rasmus esiintyi Radio RS2 -kanavalla ja SAW -kanavalla 27. heinäkuuta. Näissä akustissa konserteissa ensiesityksensä saivat "Live Forever", "Justify" ja "Ghost of Love".[27] Konsertit eivät kuuluneet suorassa lähetyksessä, mutta ne pystyi katsomaan myöhemmin netistä, sillä ne ovat ladattu muun muassa YouTubeen. Akustisissa konserteissa kitaristina toimi Kimmo Aroluoma, yhtyeen kitarateknikko, sillä Rantasalmi ei päässyt niihin ajoissa kotoaan Singaporesta.[28] Kappaleensa "Livin' in a World Without You" yhtye soitti normaalisti Berliinin The Domessa 29. elokuuta ja Helsingin Elämä Lapselle -konsertissa Hartwall Areenalla keskiviikkona 10. syyskuuta. Samana päivänä Livin' in a World Without You julkaistiin Suomessa. Keski-Euroopassa se julkaistiin 12. syyskuuta ja kansainvälisesti maanantaina 15. syyskuuta.
Black Roses soi viikon albumina YleX:ssä viikolla 38 (15.-20. syyskuuta), jolloin albumin kappaleista kuultiin seitsemän. Torstaina 18. syyskuuta yhtye oli samaisen kanavan Flashbäkki-ohjelman käsittelyssä, jossa ruoditiin yhtyen uraa alkuvuosista lähtien. Albumi julkaistiin keskiviikkona 24. syyskuuta Skandinaviassa. Myöhemmin samana päivänä yhtye esiintyi akustisesti Helsingin Stockmannilla nimikirjoituksia jakaen. Kansainvälinen julkaisupäivä albumille on maanantai 29. syyskuuta, Keski-Euroopan maissa perjantai 26. syyskuuta. Ison-Britannian versiolla on bonuskappaleena "Yesterday You Threw Away Tomorrow".[29] Myös Japanin versiolta löytynee lisäkeraita.
Black Rosesin julkaisun jälkeen The Rasmus tekee Dynasty tour 2008-nimisen kiertueen yhdessä Von Hertzen Brothersin ja Marikon kanssa 3.−12. lokakuuta kahdeksalla paikkakunnalla Suomessa. Sitä ennen yhtye vielä heittää YleX:n Studio B:ssä 1. lokakuuta akustisen konsertin, jonne valikoituu kymmenen henkilöä yleisöksi kilpailun perusteella. Hard Rock Café -ravintoloissa Berliinissä, Kölnissä ja Münchenissä yhtye soittaa akustisesti 4.–6. marraskuuta. Black Rosesin maailmankiertue starttaa Tukholmasta 22. tammikuuta.[30]
Black Roses yletti Suomen virallisen albumilistan kärkeen debyyttiviikollaan[37] myyden viikossa kultaa (15 000 kappaletta).[38] Albumin listasuosio tippui nopeasti, sillä jo kahden kuukauden jälkeen julkaisustaan se tippui pois albumilistalta. Ulkomaillakaan albumi ei ole ylettänyt edellisten kahden levyn saamaan suosioon, kuten oheisesta taulukosta nähdään.
Kriitikoiden arviot
Suomen musiikkimediassa albumi sai vastaanotokseen sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Musiikkilehti Soundi kehui Black Rosesia täytekappalettomaksi ja saumattomaksi, tanssittavuutensa iskevän hyvin yksiin melankolian kanssa ja melodiansa suurilinjaisiksi, miltei stadionluokkaisiksi. Lehti kuitenkin toivoi yhtyeeltä entistä enemmän persoonallisuutta.[39] Plaza.fi rankkasi Black Rosesin yhtyeen parhaimmaksi ja ilmavimmaksi sitten Inton (2001). Sivusto kehui albumia "vahvasti hittipitoiseksi" ja toimivaksi joskin kaupalliseksi, ja sen kappaleita tarttuviksi ja monipuolisiksi.[40] V2.fi-sivusto totesi sekin melko positiivisessa arviossaan The Rasmuksen kuulostavan itseltään ja oli tyytyväinen albumin kepeämpään linjaan edellisten, synkkien albumien jälkeen. Arvostelu sanoi albumin hittivarustelua ja Childin mukanaoloa kaksiteräiseksi miekaksi, sillä arvostelijan mielestä liian suuresta hittien määrästä kärsii musiikillinen uskottavuus.[41] Sen sijaan Rumba-lehti käsitteli Black Rosesia hyvin kyynisesti moittien albumia sen elektronisuudesta ja ylituotannosta, erehtyen harhaluuloisesti haukkumaan yhtyettä ideoiden puutteesta vain tuottajavalinnan takia. Arvostelu toivoi yhtyeeltä omaperäisempää tuotosta ja haikaili yhtyeen vanhan, iloisemman tyylin perään.[42]Helsingin SanomienNYT-liitteessä albumia moitittiin ilottomaksi, elottomaksi ja turhan yhtenäiseksi. Arvostelijan mielestä "Livin' in a World Without Youn" kylmä äänimaailma ja pintakiilto eivät pidä otteessaan ja hän kuvaili kappaleen tuotantoa industrial metaliin viittaavaksi.[43]
Singlet
Livin' in a World Without You
Kuvankaappaus "Livin' in a World Without You" -kappaleen musiikkivideosta.
Ensimmäinen albumin singleistä, Livin' in a World Without You, julkaistiin 10. syyskuuta ja se debytoi Suomen virallisen singlelistan ensimmäisellä sijalla[44]. Saksan singlelistalla single on yltänyt sijalle 14.[45] Kappaleen listasaavutuksiin Suomessa kuuluu myös ensimmäinen sija virallisella latauslistalla, iTunesissa ja radiosoittoa määräävän Music Controlin mittauksissa.[46] Kantaesityksensä kappale sai livenä Berliinissä 5. heinäkuuta. Se kuultiin radiossa ensi kertaa YleX-kanavalla 25. heinäkuuta kello 8.35, jolloin kappaleen lisäksi kuultiin tuore haastattelu. Tämän jälkeen kappale soi YleX:llä ja Yle X3M:llä Suomen-yksinoikeudella loppuviikon.[47] Maksisinglellä on "Livin' in a World Without Youn" lisäksi pianopohjainen akustinen versio kappaleesta, albumikappale "You Got It Wrong" ja video.
Kappaleen video kuvattiin 3. heinäkuuta Tukholmassa ja sen tuotti Niclas Fronda (tuottanut yhtyeelle aiemmin "In My Lifen", "In the Shadowsin" ja "Funeral Songin" videot). Video julkaistiin yhtyeen kotisivujen yhteisössä 15. heinäkuuta kello 15.41. Videossa Lauri Ylönen näytetään varsin sensuellissa kohtauksessa huoneessa naisen kanssa. Hänellä on hallussaan albumin kannessa kuvattuna oleva ruusu, jonka nainen videon lopussa apujoukkoineen häneltä vie.[48]
Toinen albumin singleistä tulee olemaan neljäntenä albumilta löytyvä "Justify". Kappaleen videon ensiesitys nähtiin joulukuussa 2008. Fyysinen single julkaistaan 19. tammikuuta. Justifyn demo nauhoitettiin ensimmäisenä Black Rosesin kappaleista. Lauri Ylönen tokaisi haastattelussa Justifysta, että hän on ylpeä siitä, että heillä on kappale, jonka kuullessaan ihmiset luulevat tunnistavansa, vaikka eivät kappaletta tiedäkään.[49]
Levyn kolmas single jaettiin radioille 8. kesäkuuta 2009.[50]
Tyyli
Musiikki
Albumi on siis edellistä albumia Hide from the Sunia vaihtelevampi. Laulaja Lauri Ylönen kertoi haastattelussa jo kesällä 2006, että tuleva albumi menee musiikillisesti ajassa taaksepäin. Albumille lähdettiin yhdistämään "F-F-F-Fallingin" (Into) kaltaista kasarityylistä musiikkia kuin rankempaakin tuotantoa kuten Immortal (Hide from the Sun), täsmensi laulaja Lauri Ylönen haastattelussa 17. syyskuuta 2007.[51]. Vaikka tuottaja Child on amerikkalainen, ei hän Ylösen mukaan tehnyt yhtyeen musiikkia kuulostamaan amerikkalaiselta. Yhtye oli itsekin hieman huolissaan soundinsa muuttumisesta ennen albumin nauhoitusten aloittamista, mutta totesi Childin olevan hyvin Eurooppa-myönteinen. Yhtye teki Black Rosesin sovitusten ja soundejen osalta musiikkia aiempaa enemmän fiilispohjalta, tuottaen heistä hyvältä tuntuvaa materiaalia. Uuden soundin he kokevat varsin tuoreeksi.[52] Kaiken kaikkiaan albumin soundimaailma on hyvin 80-lukulainen uusia elementtejä yhdistäen.[1] Albumin äänimaailman tunnelmaan ja estetiikkaan vaikuttaneeksi yhtyeeksi on mainittu usein Depeche Mode.
Childin vaikutuksen tulos on kuultavissa albumin äänimaailman tyylissä ja huolitellussa viimeistelyssä. Black Rosesin melodiat ovat suurilinjaisia niin kertosäkeissä kuin säkeissäkin, mikä saattaa myös olla peräisin Childin kanssa työskentelystä. Ne ovat albumin kappaleissa riffejäkin tärkeämmässä asemassa. Lauri Ylösen englannin lausumisen kanssa Child oli hyvin tarkka, ja joitain yksittäisiä lauseita saatettiin hioa jopa tunnin verran.[4] The Rasmus käytti aiempaa enemmän koneita Black Rosesilla. Laulua on kuitenkin läpeensä muokattu koneilla vain lyhyissä osissa muutamassa albumin kappaleista. Albumin aloittava "Livin' in a World Without You", joka on albumin popimpia kappaleita, yhdistää taustallaan trance-maisia, syntetisaattorilla soitettuja elementtejä bridgen ja kertosäkeen kitarariffeihin ja yhtyeen alkuaikoina yleisiin räpähtäviin Lauri Ylösen lauluosuuksiin. Elektronisuus on läsnä lopussakin osassa albumia, kappaleesta riippuen enemmän tai vähemmän. Kitaroiden soundi on suurimmaksi osaksi hienoisesti kevyempi, mutta verrannainen Hide from the Sunin kappaleisiin, erona on särökitaroiden harkitumpi käyttö.
"Ghost of Love" on sekin ainutlaatuinen The Rasmuksen menneisyyteen katsoen. Kahdeksankymmentäluvun rockista vaikutteita ammentavalla[3] kappaleella on tanssittava groove ja terävä kitarariffi, joka yhdistyy Lauri Ylösen laulamaan voimakkaaseen kertosäkeeseen. Tanssittavia biittejä viljelevät myös muun muassa elektronisesta taustasta lähtenyt, mutta kahdeksankymmenlukulaisvaikutteiseksi[3] muovaantunut "Your Forgiveness" ja yhtyeen vanhojen funk rock-tyylisempien kappaleiden fiiliksellä kulkeva "Dangerous Kind". Puolislovari "Justify", joka on yksi yhtyeen itsensä suurimmista suosikeista albumilta, yhdistää rauhalliset ja kevyet säkeet vahvasoundiseen kertosäkeeseen. Kappaleeseen on haettu depechemodemaista soundia. Rauhallisten säkeiden ja vahvasti rock-henkisen kertosäkeen ja riffin kontrastia esittelee myös "Ten Black Roses". Albumin balladi on viimeiseksi sijoittuva "Live Forever", joka alkaa pianoriffillä ja loppuu siihen.
Pauli Rantasalmi soittaa albumilla enemmän sooloja kuin yhtyeen aiemmilla albumeilla. Varsinaista pitkää sooloa ei kuulla, mutta muun muassa kappaleilla "Run To You", "Lost and Lonely", "You Got It Wrong" ja "Your Forgiveness" häneltä kuullaan taidonnäytteitä. Raskaampaan rockiin albumilla tarttuu voimakkaimmin "The Fight", joka on temponvaihteluineen yhtyeen historian nopein kappale sisältäen nopeita rumpukomppeja, mutta toisaalta myös hiljaisen ja duuriin kirjoitetun, Lauri Ylösen laulaman väliosan. Kappaleen lopussa yhtyeen soittoon yhtyy jousiorkesteri. Toinen sinfonista rockia edustava kappale albumilla on "Lost and Lonely", jota orkesteri ryydittää huomattavasti läpi kappaleen. "You Got It Wrong" edustaa The Fightin ohella Black Rosesin rokkavimpia säveliä.
Sanoitukset ja teema
Black Roses on teema-albumi, joka kertoo yhden henkilön tarinan rakkaudesta toiseen ihmiseen. Desmond Child antoi yhtyeelle satasivuisen kirjan elokuvan käsikirjoituksen tekemisestä, joka on tarkoitettu alan opiskelijoille, ja Black Rosesin juoni perustuu siinä esitettyyn ideaan. Ylösen mukaan albumi jakautuu orpovaiheeseen, seikkailijavaiheeseen, soturivaiheeseen ja marttyyrivaiheeseen. Yhtye sijoitti kappaleet järjestykseen juoneen ensin musiikin pohjalta ja sen jälkeen kirjoitti sanoitukset, jotka muodostavat albumille yhtenäisen tarinan. Suurimmaksi osaksi Lauri Ylösen kirjoittamiin sanoituksiin jälkensä jätti tällä kertaa myös tuottaja. Ylönen kävi tekstit läpi Childin kanssa, jotta ne olisivat mahdollisimman ymmärrettäviä.[4] Musta ruusu liittyy vahvasti albumin juoneen ollen arvoituksellinen ja merkityksellinen esine. Albumin tematiikassa on haettua tulevaisuushenkisyyttä. Laulaja Lauri Ylösen mukaan Black Rosesin musiikkia voisi kuvata ilmauksella "tulevaisuuden antiikki".[1]
Black Rosesin nimi juontaa siihen, että yhtyeen konserteilla viime vuosina lukuisat fanit olivat heittäneet lavalle mustia ruusuja. Ylösen mukaan Black Rosesin tuleminen albumin nimeksi on siis eräänlainen yhteys faneihin.[53]
Juoni
Albumin aloittavassa orpovaiheessa päähenkilö on jäänyt yksin. Toivoa täynnä oleva "Livin' in a World Without You" kertoo, kuinka päähenkilö pääsi eroon häntä hyväksi käyttäneestä henkilöstä. Se perustuu traagiseen maailmanuutisissa näytettyyn tapahtumaan. Ylösen mukaan kappaleen voi toisaalta ymmärtää kuitenkin perinteisenä rakkauslauluna.[4] Toisessa kappaleessa "Ten Black Roses" käytetään kielikuvaa, jossa verrataan elämää pullossa olevaan laivaan, joka ei liiku, jollei saa tuulta purjeisiinsa. Kappaleessa päähenkilö lähettää mustia ruusuja rakastetulleen, ja on ainoa, joka tietää, että tämä rakastaa niitä.[3]
"Ghost of Love" siirtää albumin tarinan vaeltajaosastoon, jossa henkilö etsii itseään ja unelmaansa. Kappale kertoo tuskaisesti menetystä rakastetusta, kuten sen kertosäe kertoo, "Now that you're gone / All that remains / is the ghost of love.". "Justifyn" lyriikoissa henkilö vaikuttaa edelleen pettyneeltä ja etsii itseään. Sen lyriikat pohjautuvat pitkälti Ylösen omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin.[3] Samoissa teemoissa liikutaan myös raidassa "Your Forgiveness", jossa nimen mukaisesti henkilö pyytää rakastetultaan anteeksiantoa. Katkeruus rakastettua kohtaan käy ilmi eritoten sen rivistä "I didn't know you heart was cold and made of stone". "Run to Youssa" kehotetaan rakastajaa antamaan henkilölle viimeinen suudelma ennen kuin tämä jättää hänet ja lähtee sodan polulle. Henkilö kuitenkin lupaa kappaleen nimen mukaisesti juosta takaisin rakastettunsa luo, kun hänen matkansa on ohi.
Vaeltajavaiheessa edelleen pysyttelevä "You Got It Wrong" kääntää henkilön ajatukset vihaisiksi. Hän kokee olevansa petetty[3] ja piikittelee entistä kumppaniaan terävästi. Kertosäe sisältää kirosanan ("You got it wrong now / 'cause I don't give a ..."), joka on kuitenkin sensuroitu, mahdollisesti Parental Advisory -tarran välttämiseksi. Vaeltajavaiheen päättää "Lost and Lonely".
Seuraavaksi henkilö ryhtyy taistoon saavuttaakseen suuren haaveensa, jonka hän on löytänyt. Kappaleen "The Fight" opetus on Ylösen mukaan, se, ettei koskaan pidä luovuttaa vaan taistella loppuun saakka.[3] Toisessa taistovaiheen kappaleessa "Dangerous Kind" päähenkilö syyttää vastustajaa siitä, mitä tämä on tehnyt hänelle. Levyn päättävässä "Live Foreverissä" henkilö tekee itsestään marttyyrin joutumalla luopumaan kaikesta, jonka haluaa, saadakseen vain sen mitä hän todella tarvitsee. Kappaleessa rakastavaiset uivat suihkulähteissä tähtitaivaan alla, juoksevat hautausmaan läpi, tanssivat humalassa alasti kesän loppuun saakka ja kuolevat toistensa syleihin. Kappaleen sanoitukset ovat kuin tiivistelmä Lauri Ylösen kokemista parhaista hetkistä (kuolemista lukuun ottamatta) vuosien varrelta.[3]
Kansitaide
Albumin kansikuvana oleva mustan ruusun muotoinen monoliitti on Lauri Ylösen suunnittelema [54]. Hän suunnitteli sen alun alkaen kokoamalla sen paperinpaloista, joista otettujen valokuvien perusteella ruususta Mikko Eronen teki tietokoneella albumin kanteen päätyneen 3D-mallin. Lauri Ylönen on avartanut, että moniselitteinen ruusu toimii myös viiteen suuntaan osoittavana kompassina, viides neulansa näyttäen tuntemattomaan, mihin yhtye on menossa.[55]
Kansi on yhtyeen aiempiin kansiin verrattuna varsin moderni, joskin graafisia kansia yhtyeeltä on nähty studioalbumeissa kolmasti aiemminkin, Inton, Hide from the Sunin ja Hellofatesterin (1998) kansissa. Yhtyeen internetsivuilla nähtiin 22. heinäkuuta alkaen kannen ruusu pyörivänä alun alkaen niin, että vain kukan keskusta näkyi, joskin se oli vaikea tulkita ruusun keskustaksi. Ajan kuluessa ruusu alkoi näkyä kauempaa ja se ilmestyi myös kokonaisena yhtyeen MySpace-sivustolle. Kansi julkaistiin 31. heinäkuuta vertigo.fm-sivustolla ilman tekstiä ja hieman myöhemmin cdon.com-sivustolla tekstin kera. Ruusulla on merkittävä osa koko albumissa, sillä ainakin "Livin' in a World Without Youn" videossa ruusu on tärkeässä roolissa. Vaikka yhtyeen logo on korvattu yksinkertaisella tekstillä albumin kannessa, se näkyy takakannessa kappalelistan yllä sekä kansilehtisen sisällä. Kansilehtisessä on luonnoksenomaisia piirroksia ruususta, joista osassa se liittyy tähtikarttoihin sekä muita vaikeaselkoisia piirustuksia.
Singlen "Livin' in a World Without You" kannessa näyttää olevan vanha kartta, jossa on kuvattu maapallo kappaleen nimeen viitaten. Reunoilla lukee latinaksi Asia / Africa / Evropa ja kartalla on nähtävissä myös maiden nimiä. Kartan yli piirretyistä viivoista voi muodostaa albumin kannessa näkyvän ruusun, joka sille asetetettuna osoittaa tiettyjä kohteita kartalta.[55] Tarkemmin tutkailtuna kannesta voi löytää monia yksityiskohtia, kuten perinteistä ruusua muistuttavan kuvion.
