Birger Runeberg pääsi ylioppilaaksi 1893 Nya svenska läroverketistä ja hän valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1897, lääketieteen lisensiaatiksi 1903 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1908.[5]
Runeberg julkaisi omalta alaltaan useita tieteellisiä tutkimuksia, jotka herättivät huomiota myös ulkomailla. Hänet kutsuttiin luennoimaan Karlsbadin kansainvälisillä lääkärien kursseilla vuonna 1925. Vuonna 1933 Runeberg kutsuttiin TukholmanKaroliinisen instituutinkunniatohtoriksi. Hän oli Suomen Lääkäriseuran puheenjohtajana 1925 ja vuosina 1919–1925 hän oli Pohjoismaisen Kirurgisen Yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Suomen Tiedeseuran jäsenenä Runeberg oli vuodesta 1921 alkaen.[2]
Lähteet
↑Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 702. Otava 1966. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 612. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
↑Korppi-Tommola, Aura: ”Runeberg, Birger (1875–1938)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 403. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5Teoksen verkkoversio.