Birger Karl Eugen Lindberg (28. heinäkuuta 1917 Heinola – 24. joulukuuta 1975 Tampere)[1] oli suomalainen insinööri ja pituushyppääjä.[2] Lindberg edusti urallaan Tampereen Kisa-Veikkoja, Pirkkalan Urheilijoita, Nokian Urheilijoita ja Tampereen Pyrintöä.[3]
Kalevan kisoissa Lindberg saavutti pituushypyssä suomenmestaruuden vuonna 1940 sekä SM-pronssia vuosina 1939 ja 1943. Viestijuoksun Suomen-mestaruuskilpailuissa Lindberg oli Tampereen Pyrinnön vuonna 1945 suomenmestaruuden voittaneen 4 × 100 metrin viestijoukkueen toisen osuuden juoksija. Lindberg edusti Suomea maaotteluissa vuosina 1938–1940. Lindbergin ennätys on vuonna 1939 Tampereella hypätty 726.[3]
Lindberg toimi palkintotuomarikouluttajana vuosina 1947–1960, SVUL:n Pohjois-Savon piirin varapuheenjohtajana, piirin yleisurheilujaoston puheenjohtajana ja kuului SUL:n liittovaltuustoon vuosina 1957–1959. Sorsakosken Urheilijoiden puheenjohtajana hän oli vuosina 1950–1958 ja Tampereen Pyrinnön yleisurheilujaoston puheenjohtajana 1944–1945. Lindberg esitti vuonna 1947 Vierumäen palkintotuomarikouluttajakursseilla evolventtikäyrän käyttöön ottamista keskipitkien ja pitkien matkojen juoksujen lähtöviivaksi. Hän on saanut Suomen Urheilun hopeisen ansiomitalin, SVUL:n ja SUL:n hopeisen plaketin, SVUL:n Pohjois-Savon piirin kultaisen ansiomerkin ja Nokian Urheilijoiden ja Tampereen Pyrinnön ansiomerkit.[2]
Yleisurheilun lisäksi Lindberg kilpaili palloilussa, luistelussa, mäenlaskussa, pujottelussa, painissa ja uinnissa. Vapaa-aikanaan hän harrasti autoilua, kirjallisuutta ja tennistä.[2] Lindberg edusti Leppävirralla asuessaan myös Sorsakosken Moottorikerhoa ja Sorsakosken Urheilijoita.[2]
Lindberg kävi Tampereen teknillisen koulun 1941 ja valmistui Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta insinööriksi vuonna 1945. Hänellä oli lisäopintoja Länsi-Saksassa vuosina 1956, 1961 ja 1964. Vuosina 1946–1949 Lindberg toimi Oy Tampella Ab:n työkaluosaston esimiehenä ja vuodesta 1950 Hackman & Co:n Sorsakosken hienotaontatehtaan osastopäällikkönä. Vuonna 1967 Lindberg nimitettiin koko tehtaan tuotantopäälliköksi.[4][5][6]
Lindbergin vanhemmat olivat DI Ivar Eugen Lindberg ja Elin Matilda (o.s. Uggenberg). Puoliso oli Rakel Nea Lena (o.s. Auttila) (1919–2001)[1] vuodesta 1942.[5] Lindbergit muuttivat vuonna 1972 Leppävirralta Tampereelle.
Lähteet
- ↑ a b Lindberg Birger Karl Eugen, hautakuva albumissa: Nokia, Keskustan hautausmaa 02, osa L-P (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 16.8.2023.
- ↑ a b c d Urheilumme Kasvot Osa 2, Lindberg, Birger Karl Eugen, sivu 1138, vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1974
- ↑ a b Birger Lindberg Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ Läheltä ja kaukaa, Uusi Suomi, 1967, No 11, sivu 17, julkaistu 13.1.1967
- ↑ a b Lindberg, Birger Karl Eugen, Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit: 1965: STS:n ja TFIF:n julkaisema matrikkeli, sivu 318
- ↑ Ingenjör Birger Lindberg, Leppävirta, 50 år, Hufvudstadsbladet, 1967, No 181, sivu 9, julkaistu 28.7.1967