Carter opiskeli pianonsoittoa Detroitissa ja alkoi 16-vuotiaana esiintyä laulajana kaupungin klubeissa 1940-luvun puolivälissä, aluksi nimellä Lorene Carter. Lionel Hampton otti Carterin 1948 yhtyeensä laulusolistiksi, mutta sanoi vähän väliä tämän irti koska Carter improvisoi liikaa. Lopullisesti heidän tiensä erosivat 1951,[2] minkä jälkeen Betty Carter esiintyi jazzklubeissa muun muassa Charlie Parkerin, Dizzy Gillespien, Miles Davisin, Muddy Watersin, T-Bone Walkerin ja Thelonious Monkin kanssa.[1]
Vuosina 1960–1963 Betty Carter esiintyi ja levytti Ray Charlesin kanssa, kunnes vetäytyi kiertue-elämästä mentyään naimisiin. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt monta vuotta, ja 1960-luvun lopulla Betty Carter esiintyi taas. Hän julkaisi vuoden 1971 albuminsa omalla Bet-Car-levymerkillään. 1970-luvulla Carter kiersi yliopistoissa pitämässä konsertteja ja työpajoja. Vuosikymmenen lopulla hän kiersi Eurooppaa[1] ja vieraili trioineen myös Pori Jazz -festivaaleilla 1978.[3][3]
Vuonna 1988 Betty Carter sai Grammy-palkinnon albumistaan Look What I Got! Vuonna 1993 hän aloitti Jazz Ahead -hankkeensa, jonka tuloksena 20 nuorta jazzmuusikkoa sai viettää viikon harjoitellen ja säveltäen hänen kanssaan.[1] Vuonna 2012 albumi The Audience with Betty Carter (1980) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[4]
