Von Törne opiskeli Helsingin musiikkiopistossaErik Furuhjelmin johdolla vuosina 1910–1916, ja lisäksi hän oli saanut jonkin verran sävellystunteja Jean Sibeliukselta vuosina 1916–1917.[4] Von Törnen sävellystuotantoon kuuluu muun muassa kuusi sinfoniaa, joista viimeinen valmistui 1966.[5] Säveltäjä kirjoitti myös muuta orkesterimusiikkia, kuten sinfonisia runoja ja pianokonserton, sekä kolme jousikvartettoa.[6] Hänen sävellyksensä ovat tyyliltään perinteisen tonaalisia. Sibeliuksen vaikutus ilmenee von Törnen sävellystuotannossa vahvana.
Vuonna 1937 von Törne julkaisi kokemuksistaan kirjan Sibelius: A Close-Up (Sibelius: Lähikuvia ja keskusteluja), jossa hän kehui opettajaansa ja vähätteli Gustav Mahleria ja Claude Debussytä. Tämä sai Theodor W. Adornon tuohtumaan ja laatimaan hyvin kielteisen arvostelun, joka vähensi Sibeliuksen arvostusta Manner-Euroopassa 1950-luvulla.[4]
Bengt von Törnen vanhemmat olivat pankinjohtaja Johan Olof Reinhold von Törne (1849–1910) ja Olga Elisabeth Alexandrine von Knorring (1856–1946). Hänen veljiään olivat historiantutkija Per Olof von Törne ja toimitusjohtaja Carl von Törne.[7] Törnen kaksoisveli oli hovioikeuden auskultantti Nils Lennart von Törne (s. 1891), joka surmattiin sisällissodan aikana Akaassa 12. huhtikuuta 1918.[8]
Teoksia
Slottet i Fontainebleau. Helsinki: Schildt, 1921.
Från Europas kulturcentra. Helsinki: Söderström, 1926.
Från Domitianus till Gustav III: ett romerskt kejsarstadions öden genom tiderna. Helsinki: Söderström, 1935.
Sibelius: A Close-up. Lontoo: Faber and Faber, 1937.
Conversazioni con Sibelius. Firenze: Casa editrice Monsalvato, 1943.
Tonkonst och bildkonst. Tukholma: Geber, 1938.
Där murarna tala: Strövtåg i gamla kulturstäder. Helsinki: Söderström, 1942.