Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1925 elokuvaa. Muista samannimisistä täsmennyssivulla.
Ben-Hur (engl. Ben-Hur: A Tale of the Christ) on Fred Niblon ohjaama yhdysvaltalainen mykkäelokuva vuodelta 1925. Elokuvassa yhdistyy genret toiminta, seikkailu ja draama. Ben-Hurin pääosia näyttelevät Ramón Novarro, Francis X. Bushman, May McAvoy ja Betty Bronson.
Ben-Hur oli jättimenestys hiljattain fuusioituneelle Metro-Goldwyn-Mayerille. Metro-Goldwyn-Mayer toimi elokuvan tuotantoyhtiönä ja jakelijana.[1][2] Vuoden 1925 Ben-Hur on toinen viidestä Ben-Hurista, jotka pohjautuvat Lew Wallacen romaaniin Ben-Hur vuodelta 1880.[2][3][1] Ensimmäinen elokuvaversio sai ensi-iltansa vuonna 1907.[3][2] Kolme viimeisintä Ben-Huria ovat William Wylerin ohjaama ja Charlton Hestonin tähdittämä Ben-Hur (1959), suoraan videolle julkaistu animaatioelokuva Ben-Hur (2003) ja suurtuotanto Ben-Hur (2016).
Vuonna 1997 Ben-Hur valittiin "kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[3][1][4]
Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Judah Ben-Hur (Ramón Novarro) on varakas juutalainen ja vaikutusvaltaisen roomalaisen tribuunin, Messalan (Francis X. Bushman), lapsuudenystävä. Kun onnettomuus johtaa Ben-Hurin pidätykseen, nyttemmin korruptoitunut ja ylimielinen Messala varmistaa, että Ben-Hur perheineen vangitaan ja erotetaan toisistaan.
Ben-Hur lähetetään työskentelemään roomalaiseen kaleeriin. Matkan varrella hän tietämättään kohtaa Kristuksen, puusepän poikaan, joka tarjoaa Ben-Hurille vettä. Kerran laivalla Ben-Hurin uhmakas ja väkevä asenne tekee vaikutuksen roomalaiseen amiraaliin Quintus Arriusiin (Frank Currier), joka sallii Ben-Hurin pysyä kahleettomana. Tämä oikeastaan toimii amiraalin hyväksi, koska kun hänen laivansa uppoaa merirosvojen hyökkäyksen myötä, Ben-Hur pelastaa hänet hukkumiselta.
Tämän jälkeen Arrius kohtelee Ben-Huria kuin poikanaan. Vuosien kuluessa nuoresta miehestä kasvaa vahva ja voittoisa sotavaunukilpailija. Tämä lopulta johtaa huipussaan välienselvittely Messalan kanssa sotavaunukilpailussa, jossa Ben-Hur voittaa. Kuitenkaan Messala ei kuole.
Ben-Hur on lopulta jälleen yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa, jotka ovat sairastuneet lepraan, mutta Kristus parantaa heidät ihmeellisesti.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Näyttelijät
Väkijoukkoavustajat sotavaunukilpailun aikana
Tuotanto
Ben-Hurin tekeminen maksoi ennätykselliset 3,9 miljoonaa dollaria.[3][1] Elokuvasta tuli mykän elokuvan aikakauden kallein elokuva. Elokuva on kaikkien aikojen toiseksi kallein mykkäelokuva vuoden 2011 tehdyn The Artistin jälkeen, mutta vain nykyisen inflaation takia.
Ben-Hur oli ollut suuri menestys romaanina ja näytelmänä (1899). Erittäin menestynyt näytelmäversio oli ollut käynnissä peräti 25 vuotta. Vuonna 1922, kaksi vuotta viimeisimmän näytelmäkiertueen loputtua, Samuel Goldwyn osti elokuvaoikeudet Ben-Huriin.[3] Näytelmän tuottaja Abraham Erlanger laati erittäin suuren hinnan oikeuksiin. Elokuvatuotannon jokainen yksityiskohta oli saatava myös Erlangerin hyväksynnän.[1]
Ben-Hurin kuvaukset alkoivat Italiassa lokakuussa vuonna 1923.[3][1] Italiassa elokuvaa kuvattiin Roomassa ja Livornossa.[3][2][1] Kuvaukset siirtyivät takaisin Hollywoodiin keväällä 1924 kahden vuoden jälkeen vaikeuksien ja onnettomuuksien takia. Kotimaassa elokuvaa kuvattiin Santa Catalina Islandilla, Los Angelesin Chatsworthissa ja MGM:n studioilla Culver Cityssä.[1] Elokuvan tuotannon aikana tehtiin useita uusintaroolituksia ja ohjaajat vaihtelivat.[3] Ramón Novarro viikkopalkka oli 10 000 dollaria, joka oli 80 kertaa suurempi kuin hänen viikkopalkkansa kolme vuotta aiemmin.[1] Koko näyttelijäkaartin, mukaan lukien avustajat, koon väitettiin olevan 125 000 henkeä.[1][3] Elokuvan vaikean tuotannon takia budjetti nousi pilviin. Elokuva saatiin purkkiin elokuussa vuonna 1925.[3][2][1]
Jotkut kohtaukset kuvattiin värilliseksi Technicolor-elokuvausmenetelmällä.[2][1] Yksi näiden kohtauksien apulaisohjaajana toimi vielä nuori, elokuvaohjaajanuraansa aloitteleva William Wyler, joka ohjasi vuoden 1959 uudelleenfilmatisoinnin.[2]
Ben-Hurin sotavaunukilpailukohtausta on jäljitelty paljon. Se laadittiin uudelleen vuoden 1959 uudelleenfilmatisointiin, kopioitiin Egyptin prinssiin (1998) ja myöhemmin jäljitelty rakettirekikisana Star Wars: Episodi I – Pimeä uhka (1999) -elokuvaan melkein 75 vuotta Ben-Hurin julkaisemisen jälkeen.
Vuoden 1931 uudelleenjulkaisu
Vuoden 1931 uusintajulkaisuun lisättiin musiikki (säveltäjinä elokuvan alkuperäissäveltäjät William Axt ja David Mendoza) ja äänitehosteet.[3] Vuosikymmenen kuluessa alkuperäiset Technicolor-menetelmällä kuvatut kohtaukset korvattiin mustavalkoisilla kohtauksilla.[3][2] Technicolor-kohtauksien uskottiin olevan kadonneet, kunnes 1980-luvulla Turner Entertainment (joka tuolloin oli ostanut elokuvan oikeudet) löysi kyseiset kohtaukset tšekkiläisestä elokuva-arkistosta.
Julkaisu ja vastaanotto
Ben-Hur sai kotimaan ensi-iltansa New Yorkissa 30. joulukuuta vuonna 1925.[1][2][4][3] Maanlaajuiseen teatterilevitykseen elokuva pääsi 8. lokakuuta vuonna 1927.[1][2] Uusintaensi-ilta pidettiin 1. joulukuuta vuonna 1931, jolloin Ben-Huriin oli lisätty musiikki ja äänitehosteet. Suomessa elokuva sai ensi-illan 25. joulukuuta vuonna 1926.[1][5] Suomen uusintaensi-ilta oli 25. joulukuuta vuonna 1931.[5][1]
Ben-Hurista tuli jättimenestys MGM:lle. Vaikka elokuva olikin ollut erittäin kallis, se tuotti maailmanlaajuisesti yhteensä 10 738 000 dollaria.[3] Ensimmäisen julkaisun aikaan elokuva tuotti 9 386 000 dollaria.[3] Elokuva menestyi erittäin hyvin vielä uusintajulkaisunsa aikaan vuonna 1931; tällöin Ben-Hur tuotti 1 352 000 dollaria. Ilmestyessään Ben-Hur nautti kriitikoiden ylistyksistä ja sai paljon julkisuutta.[3] Ben-Hurin menestymisen johdosta uudesta MGM:stä tuli Hollywoodin merkittävä studio.
Internet Movie Databasessa elokuvalla on 7,9 tähteä kymmenestä, joka perustuu yli 5 200 käyttäjän arviointiin.[1] Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla täyden sadan prosentin "tuore" arvosana, joka perustuu seitsemään arvosteluun.[6]
Restaurointi ja DVD-julkaisut
Turner Entertainment teki ja valvoi Ben-Hurin restaurointia ja restauroitu Ben-Hur on julkaistu DVD:lle. Restauroinnissa Ben-Hur yritettiin palauttaa samankaltaiseksi kuin ensimmäisen julkaisun aikaan vuonna 1925. Restaurointiin sisältyvät Technicolor-kohtaukset.
Ben-Hur on julkaistu DVD:lle 13. syyskuuta vuonna 2005,[4] 22. marraskuuta vuonna 2005[4] ja 27. syyskuuta vuonna 2011.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla