Behistun oli aikoinaan kylän ja vuoren nimi tärkeällä kauppareitillä [1]. Nykyisin se sijaitsee noin 30 kilometriä koilliseen Kermānšāhin kaupungista. Merkittävin jäännös Behistunissa on monumentti, jossa on piirtokirjoitusta, mutta alueella on merkkejä asutuksesta paleoliittiseltä kaudelta. [2] Muita löydöksiä alueella ovat meedialainen linnoitus n. 700–600 luvuilta eaa., seleukidiaikainen hahmo makaavasta Heraakleesta ja parthialainen kivi, johon on kaiverrettu alttariuhri. [3] Lisäksi epäillään, että Behistunin tasangon alla olisivat muinaisen kaupungin jäännökset [4].
Behistunin alueen merkittävin yksittäinen jäännös on noin 100 metrin korkeuteen vuonna 521 eaa. kaiverrettu monumentti. Kohokuva esittää Persian kuningasta Dareios I:stä. Hänellä on kädessään jousipyssy ylimmän vallan symbolina. Dareioksen vasen jalka on meedialaisen huijarin Gaumatan, joka pyrki Persian hallitsijaksi Smediinä, rinnan päällä, ja Gaumatalla on kädet ilmassa alistumisen merkkinä. Dareioksen oikealla puolella joukko kapinallisjohtajia, jotka ovat kävelemässä kohti kuningasta. Kapinalliset on sidottu käsistään ja heidän niskansa ympäri menee pitkä köysi. Kohokuvan ympärillä on piirtokirjoitusta. [2]
Kirjoitus on tehty kolmella eri kielellä. Vanhin teksti on elamin kielellä, ja se kertoo Dareioksesta ja kapinallisista. Seuraavat kirjoitukset ovat akkadiksi ja muinaispersiaksi, ja niissä kuvaillaan samoja tapahtumia. [2] Tekstissä Dareios kertoo, kuinka Ahura Mazda -jumala valitsi hänet syrjäyttämään vallananastaja Gaumatan, ja onnistumisestaan kapinoiden tukahduttamisessa [1].
Ensimmäiset historialliset maininnat monumentissa ovat kreikkalaiselta Ktesiaalta n. 300-luvulta eaa. [5]. Akhaimenidien hallitsijasuvun jälkeen vuonna 330 eaa. monumentti unohtui useiksi vuosiksi. Pari vuosisataa myöhemmin kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen laittoikin Behistunin monumentin legendaarisen Semiramiin työksi [3] ja arabialaisen Ibn Hauqalin mukaan kuvassa Dareios oli opettaja oppilaidensa edessä [5].
Vasta Henry Rawlinson vuonna 1835 tutki kirjoituksia ensimmäisen kerran vakavasti. Teksti pysyi Rawlinsonillekin pitkään salassa, vaikka hän oli jo aiemmin tunnistanut sanan Dârayavauš ("Dareios"). Vasta saatuaan saksalaiselta Georg Friedrich Grotefendilta muistiinpanoja, joissa tämä oli osittain onnistunut ratkaisemaan persialaisen nuolenpääkirjoituksen, onnistui Rawlinson tulkitsemaan tekstiä. [5] Vuoteen 1846 mennessä Rawlinson käänsi koko tekstin ja tämän avulla pystyttiin ymmärtämään myös jo kauan sitten kuolleita elamin ja akkadimin kieliä [6].
