Aikansa mittapuulla Beatrice d’Este oli täydellinen nainen. Hän syntyi rikkaaseen Esten sukuun, sai vahvan aateliskoulutuksen ja oli kuulu kauneudestaan. Hänen isänsä oli Ercole I d’Este, Ferraran herttua, ja isosiskonsa Isabella d’Este, joka oli eräs renessanssin Italian voimahahmoista.[1] Viisivuotiaana Beatrice kihlattiin Ludovico Sforzan kanssa, ja tulevaisuus eräässä Italian häikäisevimmistä hoveista oli taattu. Ludovico ja Beatrice menivät naimisiin 17. tammikuuta 1491.
Beatrice d’Este oli miehensä veroinen diplomaatti, ja vuonna 1492 hän toimi suurlähettiläänä Venetsiassa edistäen Ludovicon pyrkimyksiä tulla Milanon herttuaksi. Ludovico saavutti herttuan arvon vuonna 1494. Seuraavana vuonna, Fornovon taistelun jälkeen, Beatrice otti osaa rauhanneuvotteluihin Kaarle VIII:n ja Italian prinssien välillä.
Ludovicon ja Beatricen kaksi lasta, Massimiliano Sforza (s. 1493) ja Francesco II Sforza (s. 1495), toimivat myöhemmin kumpikin Milanon herttuoina. Beatrice kuoli synnytyksessä vuonna 1497.[2] Vaimonsa menettäminen oli Ludovicolle raskas menetys ja saattoi olla osana taisteluhaluttomuuteen, jonka vuoksi hän menetti asemansa pian tämän jälkeen.
