Bay City Rollers eli BCR (myöhemmin The Rollers) on skotlantilainenpopyhtye. Vuonna 1969 perustettu yhtye hajosi vuonna 1981, mutta se teki vielä 1980- ja 1990-luvuilla lyhyitä paluukiertueita. Huippusuosionsa aikana yhtye esitti sekä coverversioita, ammattisäveltäjien yhtyeelle kirjoittamia lauluja että omaa materiaalia, jota sävelsivät pääasiassa Eric Faulkner ja Stuart Wood.
Yhtye esiintyi vielä 2020-luvulla kahdella eri kokoonpanolla. Toisen kokoonpanon keulakuva oli Les McKeown ja toisen oli Ian Mitchell kunnes hän kuoli 2020.[1] Kumpikin heistä oli kokoonpanojen ainoa jäsen yhtyeen huippuvuosilta. Muut muusikot on palkattu yhtyeeseen myöhemmin, eivätkä ole aiemmin soittaneet yhtyeessä.
Bay City Rollers esitti teinipoppia ja oli erityisesti tyttöjen suosiossa. Tytöt ilmaisivat faniuttaan skottiruutuisilla kaulaliinoilla, joihin usein kirjailtiin suosikkiesiintyjän nimi: Eric, Woody, Alan, Les tai Derek. Bay City Rollersia voidaan pitää myöhempien poikabändien, kuten New Kids on the Blockin tai Take Thatin, esiasteena.
Yhtyeen löysi EdinburghistaSkotlannista perunamyyjän poika Tom Paton, josta tuli heidän ajoittain kiistanalainen managerinsa. Alun perin Saxons-niminen yhtye valitsi nimensä heittämällä tikan Yhdysvaltain kartalle. Se osui Michiganiin lähelle Bay Cityä.
Yhtyeen kokoonpano vaihteli useaan otteeseen vuosina 1971–1974, jolloin sen kappaleista nousi 17 myyntilistoille Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Niistä ensimmäinen oli ”Keep On Dancing”, joka sijoittui Britanniassa yhdeksänneksi.
Alkaen vuoden 1974 kappaleesta ”Remember (Sha La La La)” yhtye julkaisi monta hyvin suosittua singleä Britanniassa ja sai siellä myös oman televisiosarjan Shang-a-Lang, josta myöhemmin yritettiin tehdä amerikkalaista versiota. Keväällä 1975 yhtye oli yksi Britannian eniten myyvistä yhtyeistä. Cover-versio The Four Seasonsin kappaleesta ”Bye, Bye, Baby” pysyi ykkösenä kuusi viikkoa ja myi miljoona kappaletta keväällä 1975. Seuraava julkaisu ”Give A Little Love” nousi listan kärkeen kesällä.
Vuonna 1976 yhtye pääsi Billboardin Hot 100 -listan kärkeen kappaleella ”Saturday Night”, jota ei koskaan julkaistu Britanniassa. Pian sen jälkeen kappale ”Money Honey” sijoittui yhdeksänneksi. Yhtye nousi myyntiloistoille samana vuonna sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa Dusty Springfield -coverilla ”I Only Want To Be With You”, joka jäi heidän viimeiseksi top 10 -kappaleekseen Britanniassa.
1970-luvun loppua kohden yhtyeen suosio alkoi hiipua. Paton erotettiin vuonna 1979, ja päälaulaja vaihtui. Leslie McKeownin tilalle tuli Duncan Faure. Yhtyeen nimeksi otettiin The Rollers. Uudella nimellä julkaistiin kolme albumia, joista yksi oli Ricochet (1981), mutta pian yhtye hajosi.
Hajoamisen jälkeen (1981–)
1980- ja 1990-luvulla yhtyettä yritettiin useaan otteeseen elvyttää muutamien alkuperäisten jäsenten avulla, esimerkiksi uudenvuoden konsertilla vuonna 1999. Kiinnostus heräsi Britanniassa televisiossa näytettyjen dokumenttien sekä samalla mainostetun Greatest Hits -kokoelman myötä. Se nousi julkaisuvuotenaan 2004 korkeimmillaan sijalle 11.
Yhtyeestä syntyi kaksi versiota, jotka molemmat tekivät kiertueita: Les McKeown's Legendary Bay City Rollers ja Ian Mitchell's Bay City Rollers siihen saakka, kunnes Ian Mitchell kuoli syyskuussa 2020. Nämä kaksi nimeltä mainittua olivat ainoat alkuperäiset jäsenet yhtyeen huippuvuosilta.
McKeown otettiin Gordon Clarkin tilalle, joka lauloi ”Keep On Dancing” -kappaleella. Alan Longmuirin tilalla oli vähän aikaa irlantilais-amerikkalainen kitaristi Ian Mitchell, jonka tilalle tuli kitaristi Pat McGlynn. Mitchellin liittyessä Stuart Wood siirtyi basistiksi. Albumin It's A Game äänitysten alkaessa McGlynn erotettiin ja albumi tehtiin kokoonpanolla McKeown–Faulkner–Wood–D.Longmuir. Alan Longmuir palasi yhtyeeseen vuonna 1978. 1979 McKeownin tilalle tuli eteläafrikkalainen laulaja Duncan Faure.
Esiintymiset Suomessa
Bay City Rollers esiintymässä Helsingin työväentalossa Siltasaaressa 8. helmikuuta 1978. (Kuva Harri Ahola.)
1970-luvulla Bay City Rollers vieraili Suomessa klassisella kokoonpanolla 5. heinäkuuta 1975 Tulivuorirockissa Lappajärvellä, 22. lokakuuta 1975 UKK-hallin vihkiäisissä Helsingissä, 12. toukokuuta 1976 Helsingin jäähallissa sekä 8. helmikuuta 1978 Helsingin työväentalossa.[2] Myöhemmällä kokoonpanolla yhtye on esiintynyt Suomessa vuonna 1991.[3]
Perintö
Bay City Rollersin skottilaisuus oli merkittävä tekijä yhtyeen markkinoinnissa, ja BCR olikin yksi harvoista yhtyeistä, joiden faneilla oli hyvin erottuva pukeutumistyyli. Siihen kuuluivat suurimmalta osalta nilkkoihin ylettyvät tartaani-kuvioiset housut ja samanlaiset huivit.
Yhtyeellä oli Yhdysvalloissa kuusi top 40 -listalle päässyttä kappaletta. 2000-luvulla tehty televisiodokumentti tutki epäilyjä, joiden mukaan yhtyeen managerit ja levy-yhtiö veivät suurimman osan yhtyeen tuloista. On epäilty, että Bay City Rollers myi 100–300 miljoonaa levyä, joiden tuotto olisi ollut viisi miljardia puntaa, josta yhtye on saanut hyvin vähän.[4][5][6]BBC:n mukaan yhtye myi 70 miljoonaa levyä, mutta useat tahot, kuten levy-yhtiö, ovat kiistelleet tästäkin luvusta.[7]
Basisti ja perustajajäsen Alan Longmuir kuoli kesäkuussa 2018 70-vuotiaana.[8]
Laulaja Les McKeown kuoli äkillisesti kotonaan huhtikuussa 2021 65-vuotiaana.[9]
