Barre Phillips (27. lokakuuta 1934 – 28. joulukuuta 2024^[1]) oli yhdysvaltalainen jazziin ja avantgardeen keskittynyt kontrabasisti. Hän asui Ranskassa 1970-luvulta lähtien.^[2]

Phillips aloitti kontrabasson soittamisen nuorena ja vietti jakson San Franciscon sinfoniaorkesterin avustavan pääkontrabasisti S. Charles Sianin yksityisoppilaana. Hän muutti vuonna 1960 New Yorkiin ja teki ensimmäiset levytyksensä vuonna 1965 Archie Sheppin sekä Bob Jamesin kanssa. Vuonna 1967 Phillips matkusti Lontooseen, jossa perusti trion saksofonisti John Surmanin ja rumpali Stu Martinin kanssa. Samoihin aikoihin hän aloitti yhteistyön Columbian elektroakustisella studiolla Lontoossa työskentelyn aloittaneen säveltäjä Max Schubelin kanssa. Yhteistyön pohjalta syntyi soolobassoalbumi Journal Violone (1968), jota laajalti pidetään yhtenä varhaisimmista merkittävistä improvisoidusta musiikista koostuvista soolobassoalbumeista. Arvostusta saavutti myös Dave Hollandin kanssa tehty levytys Music from Two Basses (1971).^[2]

Phillips muutti Etelä-Ranskan maaseudulle 1970-luvun alkupuolella. Hän jatkoi levytysuraansa ECM Recordsilla. Hän on uransa varrella toiminut monenlaisissa kokoonpanoissa ja palannut toistuvasti soolobassolevytysten tekemisen pariin. Phillipsin yhteistyökumppaneiden joukossa ovat olleet Barry Guy, Paul Bley, Don Ellis, Leonard Bernstein, Bobby Hutcherson, Attila Zoller, Marion Brown, Palle Danielsson, Jean-François Jenny-Clark, Dieter Feichtner, John Abercrombie, Alfred Harth, Trilok Gurtu, Maggie Nicols, Ornette Coleman, Motoharu Yoshizawa, Bertram Turetzky, Vinny Golia, Evan Parker, Tetsu Saitō, Joëlle Léandre, William Parker, Joe Maneri, Mat Maneri, Robin Williamson, Catherine Jauniaux, Ned Rothenberg, Tony Bevan, Matthew Bourne, Tony Buck, Urs Leimgruber ja Jacques Demierre.^[2]