Bahnarit (myös nimillä Ba Na, Alakong, Bonom, Ho Drong, Jo Long, Kon Ko De, Kontum, Krem, Tolo, To Sung) ovat etninen ryhmä Vietnaminkeskisellä ylänköalueella. Bahnarit ovat yksi alueen monesta eri ryhmästä, jotka tunnetaan yhdessä ylätermillä degat tai montagnard.
Bahnarit ovat pitkään käyneet kauppaa muiden ylängön kansojen ja aina 1500-luvulle aluetta hallinneiden chamien kanssa. Bahnarien arvostetuin tuote olivat norsut, joita pyydettiin luonnosta kesytettiin maatalouden käyttöön. Ranskan siirtomaakaudella Vietnamissa bahnarit olivat ranskalaisten liittolaisia vietnamilaisia vastaan. Ranskalaiset perustivat bahnarinkielisiä kouluja ja monet bahnarit kääntyivät kristinuskoon. Osa asiantuntijoista on pitänyt nimenomaan ranskalaisten kouluja bahnarien erillisen kansallisen identiteetin syntytekijänä. Vietnamin jakautuessa Pohjois- ja Etelä-Vietnamiin bahnarit asettuivat aluksi kommunistien kansallisen vapautusrintaman puolelle. Kansallinen vapautusrintama eli Vietkong teki esimerkiksi radiolähetyksiä bahnarin kielellä ja tarjosi heille ja muille keskisen ylängön kansoille jopa autonomisen valtion perustamista. Vuonna 1955 bahnarien, jaraiden, rhadéjen ja kohojen edustajat perustivat BAJARKA-nimisen järjestön Ngô Đình Diệmin hallintoa vastaan.[2] Etelä-Vietnam uudelleenasutti tuhansia vietnamilaisia keskiselle ylängölle, mikä herätti vastustusta paikallisessa väestössä. Vietnamin sodan aikana CIA vastasi kasvavaan kommunistien uhkaan aloittamalla vuonna 1961 CIDG-ohjelman, jolla suojeltiin paikallisia kyliä kommunisteilta aseistamalla ja kouluttamalla paikallisia. Myöhemmin näissä joukoissa palvelleet perustivat järjestön Front Unifié de Lutte des Races Opprimées (1965), jonka tarkoituksena oli taistella Etelä-Vietnamia ja sen uudelleenasutuspolitiikkaa vastaan. 1965 kapinoi vuosina 1964 ja 1965, mutta järjestöä saatiin neuvottelujen kautta liittymään Etelä-Vietnamin alueellisiin joukkoihin kommunisteja vastaan.[3] Sodan jälkeen Vietnam on jatkanut siirtolaisten uudelleenasutusta keskiylängölle ja kristittyjä on vainottu. Keskisellä ylängöllä järjestettiin mielenosoituksia vuonna 2001, mutta ne saavuttivat vain vähän.[2]
Kulttuuri
Miesten yhteisöllinen rakennus eli rong.
Bahnarien perinteinen yhteiskunta matrilineaarinen. Avioituessaan miehet viettävät tavallisesti pitkiä aikoja työskennelleen vaimonsa perheen maalla. Bahnarikyliä johti päällikkö ja paikallisesta päätöksenteosta vastasivat kaikki kylän miehet yhteisötalossa eli rongissa järjestetyissä kokouksissa. Rong on myös vielä avioitumattomien miesten asunto, jossa opetellaan bahnarien historiaa, mytologiaa ja eri taitoja. Perinteinen rong on rakennettu paalujen varaan ja sitä leimaa korkea kaareutuva katto. Nykyisin monet niistä on tehty yksinkertaisesti tiilistä, mutta turismin takia perinteisempien talojen valmistusta on kannustettu.[2]
Bahnarien perinteinen usko on animistinen. Uskoon kuuluvat lukuisat eri henget ja esi-isät. Vesipuhveleita pidettiin pyhinä ja niitä uhrattiin tärkeissä yhteisön tai suvun tapahtumissa. Nuorten lasten uskottiin saavan sielunsa kuukauden ikäisinä ja tähän liittyen järjestettiin seremonia, jossa sielu puhallettiin lapsen korvaan ja korva lävistettiin. Ennen seremoniaa kuolleita ei pidetty varsinaisina ihmisiä ja heidän uskottiin päätyvän apinoiden maailmaan. Seremonian läpikäyneet haudattiin kuoltuaan kanoottimaisiin arkkuihin. Bahnarien syntymyytti muistuttaa osittain RaamatunNooan tarinaa. Maailma tuhoutuu tulvassa, mutta kaksi henkilöä piiloutuu ja selviää vesien laskuun saakka. Monet bahnarit ovat sittemmin kääntyneet kristinuskoon ja etenkin katolilaiseen ja protestanttisiin kirkkoihin.[2]
Musiikilla on tärkeä osa bahnarien kulttuurissa. Jokaisella kylällä on H’onh eli gongit, jota käytetään esimerkiksi naimatilaisuuksissa ja puhvelien uhrausten yhteydessä. Gongit tehdään pronssi]sta ja niitä soittavat vain miehet. Muita tärkeitä soittimia ovat ala-huilu, pruh-gongi ja kolmikielinen ting ning. H’mol on tilaisuus, jossa kerrotaan bahnarien historiaa tai mytologiaa musiikin ja runouden välityksellä.[2]
