B28 (alkujaan Mark 28 -ydinpommi) oli Yhdysvaltojen asevoimien vetypommi, joka voitiin pudottaa taktisista hävittäjä-pommittajista, rynnäkköhävittäjistä ja pommikoneista.^[1]

Se oli myös käytössä muilla NATO-mailla, kuten Kanadan Euroopassa olevissa tukikohdissa ja Ison-Britannian Vickers Valiant ja English Electric Canberra lentokoneita käyttävillä laivueilla.

Yhdysvaltain laivasto käytti asetta lentotukialuksilta nousemaan kykenevissä Douglas A-3 Skywarrior, Douglas A-4 Skyhawk ja A-5 Vigilante^[2] lentokoneissa.

Aseen pituus oli 2,44–4,32 metriä, mallista riippuen. Sen suurin halkaisija oli 58 cm ja paino vaihteli eri malleilla 771 kg:stä 1 053 kg:aan.^[1]

B28-pommeja valmistettiin vuodesta 1958 vuoteen 1966 saakka. Se oli käytössä aina vuoteen 1991 saakka, tehden aseesta pitkäikäisimmän Yhdysvaltain ydinaseen. Kaikkiaan 4 000 kappaletta tuotettiin. Aseesta oli peräti 20 erilaista muunnosta.^[1]

• B28EX (external), lentokoneen ulkopuolinen kiinnitys, vapaa pudotus ilman laskuvarjoa
• B28RE (retarded external), lentokoneen ulkopuolinen kiinnitys, laskuvarjo hidasteena
• B28IN (internal), pommikoneen ruumasta pudotettava malli, vapaa pudotus
• B28RI (retarded internal), ruumasta pudotettava, hidastuslaskuvarjo
• B28FI (full fusing internal), ruumasta pudotettava, laskuvarjolla maahan pinnalle saakka pudotettava pommi, mahdollista viivästetty räjäytys maassa (engl. laydown delivery). Tätä käytettiin vain Boeing B-47 Stratojet ja Boeing B-52 Stratofortress lentokoneista pudotettaessa.

• Mod 1 – 1,1 megatonnia TNT:tä
• Mod 2 – 350 kilotonnia TNT:tä
• Mod 3 – 70 kilotonnia
• Mod 5 – 1,45 megatonnia

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:B28 nuclear bomb