Azara-hermi oli pitkään ainut tunnettu varmuudella Aleksanteria esittävä antiikin veistos. Sen perusteella on sittemmin tunnistettu myös muita veistoksia. Roomalainen veistos perustuu todennäköisesti Aleksanterin kreikkalaisen hovitaiteilija Lysippoksenpronssiseen alkuperäisteokseen, joka ei kuitenkaan ole nykypäiviin saakka säilynyt. Aleksanterin veistoksista ylipäätään tunnetaan yksinomaan roomalaisia kopioita. Tyyliltään Azara-hermiä pidetään parhaana eli vähiten idealisoituna.
Azara-hermi on tehty marmorista, ja se sisältää kreikankielisenpiirtokirjoituksen ”Aleksanteri makedonialainen Filippoksen poika”. Tekstin perusteella veistoksen tiedetään varmuudella esittävän Aleksanteri Suurta, ja se oli pitkään ainoa tunnettu Aleksanterin muotokuva. Siinä on Aleksanterin kuvauksille tyypilliset piirteet, kuten harjamaiset hulmuavat hiukset, kallistunut pää ja ylöspäin suuntautunut katse. Sen perusteella Aleksanteriksi on sittemmin tunnistettu useita muita muotokuvia. Azara-hermiä pidetään kuitenkin vähiten idealisoituna.[1] Veistos oli maahan hautautuneena ennen sen ylös kaivamista kärsinyt suuria vahinkoja ja sittemmin sitä on restauroitu.[2]
Azara-hermi on tehty antiikin Roomassa. Roomassa valmistettiin kopioita alkuperäisistä kreikkalaisista muotokuvista, joita ei ole nykypäiviin säilynyt.[1] Roomalainen veistos on tehty ehkä ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla jälkeen ajanlaskun alun ja sen korkeus on 68 cm.[2]
Teos muistuttaa tyyliltään lähinnä kuuluisan 300-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisen Lysippoksen tyyliä. Lysippos tunnettiin pronssiveistoksistansa, ja hän oli Aleksanterin virallinen henkilökohtainen hovitaiteilija. Aleksanterilla tiedetään antiikin lähteiden mukaan olleen kolme virallista hovitaiteilijaa, kuvanveistäjä Lysippos, jalokiviveistäjä Pyrgoteles ja taidemaalari Apelles.[2] Tiettävästi Aleksanteri oli määrännyt, että vain Lysippos sai tehdä häntä esittäviä veistoksia.[1] Mahdollisesti Lysippoksen alkuperäinen veistos ja Azara-hermin esikuva oli Plutarkhoksen mainitsema Aleksanteria keihään kanssa esittävä vuoden 330 eaa. paikkeilta peräisin oleva pronssiveistos, joka tunnetaan myös pienenä roomalaisena pronssikopiona (Br 370) Louvren kokoelmissa.[2] Plutarkhos kertoo patsaasta Aleksanteri Suuren elämäkerrassa.[3]
Teoksen löytyminen
Kasvot lähikuvassa.
Azara-hermi löydettiin 1779 kaivauksissa italialaisestaTivolin kaupungista. Kaivauksia johti espanjalainen diplomaatti ja taiteen keräilijä José Nicolás de Azara, jonka mukaan teos sai nimensä. Hermi viittaa puolestaan Hermeen kulttikuvaan, jollaisia oli kaduilla ja teiden risteyksillä. Azara-hermi oli alun perin osa hermien galleriaa, johon kuului useiden eri aikansa tunnettuja henkilöitä esittäviä veistoksia.[1] Sittemmin teos päätyi lahjana Pyhältä istuimeltaRanskan hallitsija Napoleon I:lle. Lahjan antovuosi ei ole kuitenkaan täysin selvä. Joidenkin tekstien mukaan se annettiin Bolognan rauhanneuvottelujen yhteydessä vuonna 1796. Teoksessa on kaiverrus, jossa kerrotaan Napoleonin saaneen sen kaudellaan ensimmäisenä konsulina eli aikaisintaan vuonna 1803. Samana vuonna Napoleon antoi sen Louvren kokoelmiin. Kaiverrus ja muita keisarillisia merkkejä tosin lienee tehty vasta Napoleonin kukistumisen jälkeen vuonna 1815.[2]
Lähteet
↑ abcdPeltonen, Jaakkojuhani: ”Muotokuvat ja Pompeijin Aleksanteri-mosaiikki” ja ”Miten Aleksanterista tuli kuolematon””, Aleksanteri Suuri - Sankari ja myytti. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-685-3
