Axel Engelbrekt Norrman (23. kesäkuuta 1885 – 12. huhtikuuta 1970) oli 1900-luvun alussa vaikuttanut loimaalainen tekstiili-insinööri ja keksijä. Useiden Euroopan maiden lisäksi insinööri Norrman työskenteli Yhdysvalloissa ja Japanissa, jossa hän teki Suomea tunnetuksi jo ennen kuin ensimmäinen virallinen suurlähettiläskään oli nimitetty.

Suomen itsenäistyessä Axel Norrman oli Japanissa. Sodan aikana hän ei päässyt palaamaan Suomeen, vaan joutui jäämään Japaniin odottamaan rauhaa. Norrman ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan käytti aikansa Japanissa erittäin tehokkaasti työskennellen Tokiossa Horne Co Ltd:n pääkonttorissa, vieraillen teknillisissä kouluissa sekä kutomoissa ja kirjoittaen artikkeleita mm. Japan Advertiseriin. Vuonna 1919 hän pääsi vihdoin matkustamaan Lontoon kautta Suomeen.

Lapsena Norrman seurasi isänsä, Gottfrid Norrmanin, työtä Loimaan apteekissa ja tuli siihen lopputulokseen, että lääkkeet eivät ole oikea tie terveeseen elämään. Hän uskoi urheilun voimaan, opiskeli innokkaasti Tahko Pihkalan, tanskalaisen J. P. Müllerin sekä yhdysvaltalaisen Bernarr MacFaddenin oppeja ja kehitti oman ”kotivoimistelujärjestelmänsä”, joka terveellisen ruoan ohella oli hänen nuorekkuutensa ja terveytensä salaisuus.

Axel Norrman suunnitteli elämäntyönään kangaspuita sekä kudontavälineitä käsinkudontaan. Hän kehitteli vuosikaudet automaattista sukkulanheittäjää kutomakoneelle mm. Helsingin Teknillisen korkeakoulun tekstiililaboratoriossa toimiessaan tekstiiliaineiden professorin viransijaisena. Sittemmin Axel Norrman päätyi kuitenkin luomaan uransa käsinkudonnan markkinoilla ja perusti Loimaalle yrityksensä Normalon, joka myi ja markkinoi hänen kehittämiään tuotteita, joista merkittävimpiä oli kangaspuiden säästönyöritys. Normalo toimii Loimaalla saman suvun omistuksessa yhä tänäkin päivänä.