Aarne Ehojoen suunnittelema Turun kauppakorkeakoulun uudisrakennus valmistui Säntin rehtorikaudella vuonna 1958.
Säntin vanhemmat olivat lääninrovasti Juuso Säntti ja tämän puoliso Miili (o.s. Fredriksson).[3] Kauppaneuvos Ilmari Säntti oli Auvo Säntin veli.[4] Säntti syntyi Kiskossa, missä hänen isänsä oli kirkkoherrana, aloitti oppikoulun Turussa ja suoritti ylioppilastutkinnon Porissa, josta tuli pitkäksi ajaksi hänen asuinpaikkansa. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vielä koulussa.[1] Säntin puoliso vuodesta 1935 oli sairaanhoitaja Maire Tellervo Vohlonen, jonka vanhemmat olivat maanmittausinsinööri Kelpo Vohlonen ja Olga Sofia Grönroos.[3]
Kasvatusvanhempiensa kehotuksesta Säntti opiskeli luonnontieteitä, vaikka oli kiinnostunut myös sotilasalasta, ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1934. Vuodesta 1935 hän toimi kymmenen vuoden ajan suojeluskuntajärjestön palveluksessa vuoteen 1945. Vuosina 1939–1945 hän osallistui sekä talvi- että jatkosotaan ja sai kapteenin arvon vuonna 1942.[1][3]
Toimiessaan suojeluskunnan valistusohjaajana Säntti tutustui hyvin Porin ympäristön olosuhteisiin. Sotien jälkeen hän toimi tuntiopettajana Porin lyseossa ja Porin tyttölyseossa ja alkoi samalla tutkia Kokemäenjokisuunsatamia ja niiden kehitystä. Säntin siirryttyä Turun yliopistonmaantieteen laitoksen assistentiksi vuonna 1950 hänen aihetta käsittelevä väitöskirjansa valmistui nopeasti. Tämän jälkeen hän toimi sekä Turun yliopistossa että Turun kauppakorkeakoulussa, jonne hän tuli professoriksi vuonna 1954 ja rehtoriksi 1956, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1968 lukuun ottamatta tutkimustyölle omistettua kolmivuotiskautta 1959–1962.[3][5] Säntin rehtorikauden aikana Turun kauppakorkeakoulun toimintaa kehitettiin merkittävästi, koulu sai uudet toimitilat ja opettajakunta kasvoi.[6] Koulun nykyinen päärakennus valmistui Säntin rehtorikaudella vuonna 1958 ja sitä on laajennettu 1980–2000-luvuilla.[7]
Tieteellisessä työssään Säntti paneutui erityisesti liikennemaantieteeseen. Väitöskirjassaan hän tutki Kokemäenjoen satamien kehitystä koko historiallisella ajalla osoittaen muun muassa, että Teljä ei ollut milloinkaan voinut olla merilaivojen satama. Samoin hän totesi satamien taantuneen ja takamaiden supistuneen, kun maankohoaminen ja liettyminen madalsivat vanhoja satamapaikkoja, mikä johti uusien satamien perustamiseen lähemmäs avomerta. Näin esimerkiksi Ulvilan kaupunki lopetettiin ja sen porvarit siirrettiin Vantaanjoen suuhun perustamaan uutta Helsingin kaupunkia, ja samoin on käynyt Porin eri aikaisille satamille, jotka ovat kaupungin nykyisestä keskustasta siirtyneet ensin Mäntyluotoon ja sitten Tahkoluotoon, jonka kehittämistarpeen Säntti väitöskirjassaan ennakoi.[8]
Osittain samaa lähestymistapaa Säntti sovelsi myös tutkiessaan Suomen vientisatamiin suuntautuvan rautatieliikenteen vuodenaikaista vaihtelua satamien aukiolon vaihtelusta riippuen. Myös vaikutusaluetutkimuksiin Säntti toi liikennemaantieteellistä näkökulmaa rajaamalla keskusten vaikutusalueita linja-autovuorojen lukumäärän perusteella. Turun saaristossa Säntti tutki rautatie- ja linja-autoliikenteen vaikutusta saariston laivaliikenteen vähenemiseen. Havaintona oli, että tieyhteyksien parantuessa sisäsaaristossa laivayhteydet ulkosaaristossa huononivat, mikä osaltaan kiihdytti autioitumiskehitystä. Myös asutustihentymät siirtyivät meren rannoilta sisämaahan teiden varsiin.[9]
Auvo Säntin tieteellistä työtä vuonna 1966 arvioineen Leo Aarion mukaan Säntin muiden tehtävien vuoksi suhteellisen lyhyeksi jäänyt tutkijanura oli harvinaisen intensiivinen. Hänen monipuolinen tutkimusaihepiirinsä käsitti suurelta osin Suomessa vain vähän tai ei lainkaan tutkittuja aloja, ja hänen tutkimustensa taso oli korkea.[11]
Julkaisuja
Die Häfen an der Kokemäenjoki-Mündung, Fennia 74:3, 1951. (saksaksi)
Kokemäenjoen lohenkalastuksen vaiheista ja sen päättymisen syistä. Terra N:o 3, 1952.
Railway traffic in Finland from center of population to export ports in 1948. Ann. Univ. Turkuensis, Ser. A, Tom XIII, 1. 1952. (englanniksi)
Autobusverkehr als Indikator der zentralen Orte, Einflussgebiete und Verkehrsdichte in Finnland. Ann. Univ. Turkuensis, Ser. A, Tom XV, 3. 1954. (saksaksi)
Über die Wandlungen verkehrsgeographischer Verhältnisse in Schärenhof vor Turku seit der letzten Jahrhundertwende. (Yhdessä O. Inkisen kanssa.) Ann. Univ. Turkuensis, Ser. A, Tom XV, 2. 1954. (saksaksi)
Die rezente Entwicklung des Kokemäenjoki-Deltas im Lichte von Bodentopographie und Deltaentwicklung. Acta Geographica 14. 1955. (saksaksi)
Linja-autioliikenne toimintakeskusten ja vaikutusalueiden ilmaisijana. Terra N:o 3, 1955.
Turun talousalueesta. Ekonomi N:o 6, 1959.
Die naturgeographischen Gebiete im südlichen Satakunta. Fennia 83:4, 1960. (saksaksi)
Merestä kohoavan maan käyttö Etelä-Satakunnan rannikolla. Terra N:o 2, 1960.
Lähteet
Aario, Leo: Auvo A. Säntti 60 vuotta. Teoksessa:Aimo O. Aaltonen, Seppo Lehtola & Reijo Majala (toim.): Auvo A. Säntti. Juhlajulkaisu 25.12.1966, s. 11–16. (Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja 3) Turku: Turun kauppakorkeakoulu, 1966.
