Sen perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Myös suomalaiset Carl Fredrik Fredenheim, Pehr Juslén kuuluivat Porthanin tavoin tukholmalaiseen Utile dulci -seuraan ym., jotka tukholmalaisen esikuvan innoittamina olivat mukana elokuussa 1770 Turkuun Aurora-seuraa perustamassa.[2]Se oli tuolle ajalle tyypillinen salaseura, jossa oli tärkeimpänä tavoitteena veljien siirtyminen hierarkiassa ylempiin asteisiin. Pääasiana olivat rituaalit ja symbolit. Se ei ollut mikään pelkkä herttainen luku- ja keskustelupiiri kuten Eero Järnefelt on Helsingin yliopiston pommituksissa tuhoutuneessa maalauksessa kuvannut.[3]
Sen keskushenkilönä oli H. G. Porthan. Seura harrasti runoutta sekä Suomen historian, maantiedon, kielen ja talouden tutkimusta sekä 1773 lähtien myös musiikkia tukholmalaisen esikuvansa mukaisesti. Seuralla oli oma orkesteri, joka järjesti myös julkisia konsertteja.[2]
Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku. Seura julkaisi vuosina 1771–1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteäTidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782–1785.[2]
Seura hajosi Porthanin matkustettua 1779 ulkomaille.[4][3]
Aurora-seuran toiminta keskittyi Turun akatemian ympärille, joka oli Suomen henkisen elämän keskus. Seuran kokoontumisissa keskusteltiin, viljeltiin kaunopuheisuutta ja illastettiin.
Seuraan liittyvät vihittiin jäseniksi erityisin riitein. Jäsenet kantoivat myös erilaisia arvomerkkejä. Toisilla oli hopeatähti rintapielessä, toisilla sama koriste kaulassa, kolmansilla taivaansininen silkkinauha olalla ja puheenjohtajalla taivaansininen, kultapitsinen hattu.
Auroran esikuvana oli ruotsalainen Utile dulci -seura , jonka ohjelma sovitettiin Suomen tarpeita vastaavaksi. Tarkoituksena oli johdattaa suomalaista kulttuuria iloisesti ja toiveikkaasti kohti aamunsarastusta (Aurora, aamuruskon jumalatar). Seura jakoi tietoa kansallisesta kulttuurista laaja-alaisesti: runoista, kielestä, maantieteestä, talouselämästä, historiasta, tieteestä, akatemiasta, kirkosta, koulu- ja oikeuslaitoksesta. Kuten seuran lehden avausnumerossa sanottiin: ”Kyll' antaa Suomen maa voi sulle runsaat aiheet”, ja seuraa kannusti sen toiminnassa "rakkaus ja hellyys isänmaata kunniaa, sen hyötyä ja sen menestystä kohtaan"[7]. Seurassa ajateltiin, että monipuolinen maan tuntemus on omiaan herättämään kansalaisissa isänmaanrakkautta.[8]
Åbo Tidningarin toimittaminen oli Auroran näkyvin ja myös pysyvin toimintamuoto. Seura julkaisi lehteä vuosina 1771–1778. Kun seuran toiminta päättyi, Porthan julkaisi lehteä vielä vuosina 1782–1785.[2]
Seura maalaustaiteessa
Eero Järnefelt teki vuonna 1916 Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasaliin Aurora-seuraa esittäneen seinämaalauksen. Se oli yksi Albert Edelfeltin ja Järnefeltin toteuttamista kolmesta maalauksesta, jotka esittivät yliopiston historiaan liittyneitä aiheita.[9] Kaikki juhlasalin maalaukset tuhoutuivat helmikuun 1944 suurpommituksissa.[10] Edelfeltin maalaus on myöhemmin entisöity, mutta Järnefeltin maalauksia ei.
Tarkiainen, Kari: Porthan, Henrik Gabriel (1739–1804)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 24.2.2000 (päivitetty 24.1.2012). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ abTarkiainen, Kari: Porthan, Henrik Gabriel (1739–1804)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 24.2.2000 (päivitetty 24.1.2012). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-947-2Teoksen verkkoversio.