Augustus William Shelton Agar (4. tammikuuta 1890 – 30. joulukuuta 1968) oli tunnettu brittiläinen meriupseeri, joka palveli molemmissa maailmansodissa ja osallistui vuonna 1919 brittien laivastotoimintaan Suomenlahdella. Hän johti luutnantin arvoisena moottoritorpedoveneosastoa, joka operoi Karjalankannaksella Suomessa olleista tukikohdista käsin Neuvosto-Venäjän laivastoa vastaan. Toiminnastaan hän ansaitsi Viktorian ristin elokuussa 1919.
Moottoritorpedovenetoiminta Suomenlahdella 1919
Alun perin Agarin osaston tehtävänä oli MI6:n toimeksiannosta hoitaa kuriiriliikennettä Venäjän puolelle sekä hakea brittiläinen huippuvakooja Paul Dukes turvaan Pietarista. Dukesin nouto ei onnistunut, mutta hän onnistui pakenemaan Venäjältä maitse syyskuussa 1919.
Agarin osaston käytössä oli Coastal Motor Boat -nimellä tunnettuja moottoritorpedoveneitä, joiden huippunopeus oli 45 solmua tunnissa. Veneiden voimanlähteenä oli 275 hevosvoiman Thornycroft V-12 -lentokonemoottori. Veneen aseistukseen kuului kaksi Lewis-pikakivääriä sekä yksi tai kaksi torpedoa. Veneitä oli Agarin osastolla oli vain kaksi ja osasto toimi Terijoelta käsin. Koska kyseessä oli salaisen palvelun operaatio, veneiden miehistöt käyttivät siviilivaatteita. Vangiksi joutumisen varalta heillä oli kuitenkin laivaston univormuun kuuluva lakki ja takki[1].
Kontra-amiraali Walter Cowan halusi Agarin osaston saapumisesta lähtien käyttää moottoritorpedoveneitä Kronstadtin suojassa olevia neuvostovenäläisiä aluksia vastaan. Hän toimitti Agarille kaksi torpedoa, joita Agarin MI6:lle tekemä tehtävän suorittaminen ei edellyttänyt.
Kesäkuun alussa 1919 Inon linnaketta vastapäätä Suomenlahden etelärannalla sijainneen Krasnaja Gorkan linnoituksen miehistö nousi kapinaan bolševikkeja vastaan, jolloin neuvostohallitus lähetti taistelulaivat Petropavloskin ja Andrei Pervozvannyin tulittamaan tykeillään linnoitusta. Agar halusi tukea kapinallisia ja lähetti aamuyöllä 16. kesäkuuta molemmat moottoritorpedoveneensä tekemään hyökkäyksen taistelulaivoja vastaan. Veneet joutuivat kuitenkin palaamaan takaisin Terijoelle toisen veneen kokeman potkurinakselin rikkoontumisen takia. Agar teki uuden yrityksen seuraavana yönä. Taistelulaivat olivat jo poistuneet, mutta niiden tilalle oli tullut risteilijä Oleg, jonka britit upottivat torpedolla.[2] Krasnaja Gorkan kapina oli kuitenkin jo kukistunut.
Venäläiset ilmoittivat noin 5 000 punnan suuruisen palkkion myöntämisestä Agarin tappajalle.[2] Agar oli toteuttanut hyökkäyksen vastoin MI6:lta saamiaan käskyjä ja ilman kontra-amiraali Walter Cowanin lupaa. Kun Agar saapui veneineen Koivistoon, Cowanin laivasto-osasto otti Agarin vastaan sankarina. Menestyksellisen operaation seurauksena Cowan päätti toteuttaa iskun Kronstadtiin, jota varten Britanniasta lähetettiin Cowanille kahdeksan 55-jalkaista moottoritorpedovenettä, joista perille tuli seitsemän. Kronstadtin tukikohta oli miinakenttien suojaama, mutta matalakulkuiset moottoriveneet saattaisivat ylittää ne turvallisesti. 30. heinäkuuta alkaen britit tekivät Kronstadtiin useita ilmahyökkäyksiä; lentokoneet toimivat lentotukialus HMS Vindictiveltä sekä Koiviston kylän lähelle rakennetulta kentältä käsin.
Agarin johtama suuri isku Kronstadtiin tapahtui 18. elokuuta 1919, ja siihen osallistui kahdeksan moottoritorpedovenettä ja saman verran Koivistolta ilmaan nousseita lentokoneita. Veneet pääsivät tunkeutumaan linnoituksen satama-altaaseen upottaen Pamjat Azova -nimisen sukellusveneiden tukialuksen sekä vaurioittaen pahoin kahta taistelulaivaa (Petropavlovsk ja Andrei Pervozvannyi). Brittiosaston omat tappiot olivat kolme moottorivenettä, kahdeksan kaatunutta ja yhdeksän vangiksi joutunutta.
Harry Ferguson on esittänyt teorian, että Kronstadtiin tehdyillä hyökkäyksillä oli tarkoitus provosoida Neuvosto-Venäjä hyökkäämään rajan yli Suomeen ja vetää Suomi mukaan Venäjän sisällissotaan. Suunnitelman takana olisi ollut Britannian tiedustelupalvelu MI6, ja se olisi liittynyt Suomen valtionhoitajana toimineen Mannerheimin lähipiirin vallankaappaussuunnitelmiin.[1]
Hyökkäysosastoa johtanut kapteeni Agar piti yhteyttä myös Helsingissä salonkia pitäneeseen Hella Wuolijokeen, jota Agar kutsui myöhemmin muistelmissaan ”Madame W:ksi”. Virolaissyntyinen Wuolijoki tuki näihin aikoihin Viron itsenäistymispyrkimyksiä ja välitti virolaisten avunpyyntöjä englantilaisille. Myöhemmin väitettiin, että Wuolijoki olisi vuotanut tiedon brittien hyökkäyksestä venäläisille, mutta Ferguson ei kirjassaan usko tähän.[3][4][5]
Agarille myönnettiin Britannian korkein sotilasansiomitali Viktorian risti.[2] Hän sai myös suomalaisen Valkoisen Ruusun I luokan rintamerkin miekkojen kera.
Myöhemmät vaiheet
Agar yleni sotilasurallaan kommodoriksi. Hän palveli merivoimien riveissä vielä toisessa maailmansodassa komentaen elokuusta 1941 huhtikuuhun 1942 raskasta risteilijää HMS Dorsetshireä. Japanilainen torpedohyökkäys upotti risteilijän Intian valtamerellä 5. huhtikuuta 1942. Pahoja vammoja saaneen kommodori Agarin sotilasura päättyi tähän tapahtumaan.
Bibliografia
- Showing the Flag
- Footprints in the Sea (omaelämäkerta)
- Baltic Episode
Lähteet
- Brazier, Kevin: The Complete Victoria Cross: A Full Chronological Record of All Holders of Britain's Highest Award for Gallantry. Pen & Sword Military, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
