Johan August Mäkiniemi (käytti Saksassa peitenimeä Mattson), (24. syyskuuta1888Kemin maalaiskunta – 9. kesäkuuta1961) oli suomalainen jääkärieversti ja Suomen pitkäaikaisin suojeluskuntien piiripäällikkö. Hän sai sotilaskoulutuksensa Saksassa jääkäriksi ja osallistui jo ensimmäiseen maailmansotaan Saksan itärintamalla ja myöhemmin käytyyn Suomen sisällissotaan. Talvi- ja jatkosotaan hän osallistui rykmentinkomentajana.[1][2]
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Sakari Mäkiniemi ja Kaisa Kittilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Aino Kemppaisen kanssa.[1][2]
Opinnot
Hän kävi Oulun kauppakoulun ja Suomen liikemiesten kauppaopiston vuosina 1909–1912. Hän toimi opintojensa jälkeen liikemiehenä Perä-pohjolassa ja Saksassa ja oli 1. helmikuuta – 1. elokuuta 1914 välisen ajan teollisuushallituksen myöntämällä stipendillä Saksassa tutkimassa Suomen maataloustuotteiden ja erikoisesti Lapin tuotteiden vientimahdollisuuksia. Hän suoritti piiripäälliköitten täydennyskurssin vuosina 1922–1923 ja 1937 sekä erikoiskurssin vuonna 1925. Suojeluskuntajärjestön komentajakurssin hän suoritti Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926.[1][2]
Jääkäriaika
Jääkäripataljoonan 2. komppania.
Mäkiniemen tie jääkärikoulutukseen Saksaan sai alkunsa siitä, kun hän työskenteli vuonna 1914 Hampurissa sijainneen porontaljoja ja ruhoja Suomesta Saksaan välittävän vuotaliikkeen palveluksessa. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua kesällä 1914 hänelle annettiin mahdollisuus poistua Saksasta, mutta hän katsoi viisaammaksi jäädä työpaikalleen tietoisena siitä, että hän tulisi olemaan tarkkailun alaisena vihollismaan kansalaisena.[3] Mäkiniemi sai 23. helmikuuta 1915 vieraita Suomesta nimittäin eläinlääkäri Georg Öhman, insinööri Carl-Henrik Nyström ja liikemies Arno Jaatinen tulivat kertomaan hänelle jääkäriliikkeestä. Mäkiniemi innostui asiasta niin, että vielä samana päivänä hän värväsi Saksasta itsekin hänen lisäkseen kolme muutakin jääkäriliikkeeseen. Seuraavana päivänä hän sai yksityiskohtaisemmat ohjeet Fritz Wetterhoffilta[3] ja näin hän matkusti seuraavana päivänä Altonasta Lockstedtiin ja liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 26. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan ja hänelle annettiin nimeksi Mattson. Myöhemmin hänet siirrettiin juuri muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään ja hänet sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joellaRiianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella Hän toimi myös kolmen kuukauden ajan pataljoonan intendentin apulaisena ja kävi Libaussa huoltokurssin.[1][2]
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan intendentiksi 1. jääkärirykmenttiin, josta hänet siirrettiin 21. maaliskuuta 1918 rykmentin 3. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan komppanianpäälliköksi ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa sekä Kämärässä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Pohjolan suojeluskuntapiirin päällikkö August Mäkiniemi istumassa etualalla ja taustalla kansliapäällikkö Otto Savolainen työhuoneessaan Kemin vanhalla reservikasarmilla 20-luvun alussa.
Mäkiniemi määrättiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyssä Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi 3. komppaniaan. Hän hoiti myös pataljoonan komentajan sijaisuuksia. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1918, koska oli hakenut ja hänet oli valittu paikallispäälliköksi kotipuolensa Kemin suojeluskuntaan. Hänet määrättiin 1. helmikuuta 1919 alkaen Oulun suojeluskuntapiirin (kuului myös Pohjolan suojeluskuntapiiri) ja 5. toukokuuta 1919 alkaen perustetun Pohjolan suojeluskuntapiirin päälliköksi. Hänestä tuli Suomen pitkäaikaisin suojeluskunnan piiripäällikkö ollen tehtävässä vuodet 1919–1944, joitain sotien aikana tehtyjä rintamakomennuksia lukuun ottamatta.[1][2]
Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin 12. Prikaatin väliaikaiseksi komentajaksi, josta tehtävästä hänet siirrettiin takaisin sotia edeltäneeseen tehtävään Pohjolan suojeluskuntapiiriin.[2]
Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 33:n komentajaksi. Hän otti osaa taisteluihin Sallan rintamalla, Polkuvaarassa, Killuntaivaaralla, Nurmitunturilla, Uulantavaaralla, Alakurtissa, Voitajoella ja Ala-Vilmajoella.[2]
Keväällä 1942 JR 33 oli ytimenä muodostettussa 12. prikaatissa, joka siirtyi maaliskuussa 1942 Maaselän KannakselleKrivin ja Seesjärven väliselle rintamalohkolle. Vuonna 1943 Mäkiniemi siirrettiin pois rintamajoukoista ja sijoitettiin Pohjolan suojeluskuntapiirin ja Perä-Pohjolan sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävissä hän oli sodan loppuun saakka. Sodan loputtua hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi liike-elämän palvelukseen. Hänet haudattiin Kemiin.[2]
Luottamustoimet
Mäkiniemi toimi Kemin ilmapuolustusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1926–1937 ja puheenjohtajana vuosina 1930–1936 sekä Pohjolan suojeluskuntapiirin tiedonantolehden, Pohjolan Vartion, vastaava toimittajana. Hän toimi Lapin Liikuntakasvatussäätiön toiminnanjohtajana vuonna 1960 ja oli Sisällissodan Huoltosäätiön Länsi-Pohjan piirin puheenjohtajana.[1][2]
Jääkärieversti Mäkiniemen tytär oli arkkitehti Alvar Aallon toinen aviopuoliso arkkitehti Elissa Aalto.
.svg){kind=small}
