Athenen temppeli rakennettiin klassisen kauden alussa noin vuonna 470 eaa., oletettavasti GeloninHimeran taistelussa vuonna 480 eaa. karthagolaisista saaman voiton kunniaksi. Rakentamisen todennäköisesti saattoi loppuun Gelonin veli Hieron I. Temppeli muistutti suuresti Himerassa itsessään ollutta Voiton temppeliä, joka rakennettiin saman sotavoiton kunniaksi.[1][4][5] Temppeleitä kutsutaankin siksi arkkitehtonisiksi kaksosiksi. Himeran temppeli saattoi olla näistä kahdesta hieman vanhempi ja esikuva Syrakusan temppelille.[5]
Temppelin peristyylin pylväitä Syrakusan katedraalin ulkoseinässä.
Marcellus säästi temppelin Roomanvallattua kaupungin vuonna 212 eaa. Verres kuitenkin ryösti sen taideaarteet.[2][6] Varhaiskeskiajalla temppeli muutettiin kirkoksi. 700-luvulla jaa. siitä tehtiin katedraali, ja sen jäänteet on vuosisatojen kuluessa rakennettu osaksi nykyistä Syrakusan katedraalia eli Santa Maria delle Colonnea.[1][7] Temppelin jäänteitä kunnostettiin vuonna 1927 poistamalla ylimääräisiä rakenteita ja rappausta, jotta antiikin aikaiset osat olisivat paremmin esillä.[4]
Rakennus
Athenen temppeli sijaitsi Ortygian saaren eteläosissa heti Artemiin temppelin tai niin kutsutun ”Joonialaisen temppelin” eteläpuolella samansuuntaisena sen kanssa. Se oli rakennettu pyhäkköalueelle, jossa oli myös varhaisempia, 500-luvulle eaa. ajoitettuja pyhäkkörakennelmia, alttareita ja votiivisäilöjä.[1]
Temppeli edusti täysin kehittynyttä doorilaista tyyliä. Temppelin stylobaatin koko oli noin 22 × 55 metriä, ja siinä oli lyhyillä sivuilla kuusi ja pitkillä sivuilla 14 pylvästä. Sisällä temppelissä oli pronaos, naos eli cella sekä opisthodomos. Sisäänkäynti pronaoksen kautta oli tavan mukaisesti itäpäästä. Sekä pronaoksen että opisthodomoksen edessä oli tyypilliset kaksi pylvästä (distylos in antis). Naoksen koko oli noin 12,5 × 42 metriä. Temppeli oli rakennettu paikallisesta kalkkikivestä ja Kreikasta tuodusta marmorista.[1][3]
Temppelin doorilaisia pylväänpäitä.Päätykolmion koristelujen jäänteitä.
Temppeli oli koko Sisilian rikkaimmin koristeltuja. Ciceron mukaan sen ovet oli tehty kullasta ja norsunluusta. Sisäosat oli koristeltu lukuisin maalauksin, jotka esittivät muun muassa taisteluita. Temppelin katolla tai päätykolmiossa oli kilpi (tai mahdollisesti kokonainen Athenen patsas kilpineen), joka toimi maamerkkinä satamaa lähestyneille tai sieltä lähteneille merenkulkijoille.[4][2][6]
Katedraaliksi muuttamisen yhteydessä temppelin rakenteisiin tehtiin paljon muutoksia. Pylväiden välit muurattiin umpeen seiniksi ja naoksen seiniin tehtiin kaariovet. Itäpäähän sisäänkäynnin paikalle sijoitettiin alttari, ja uusi sisäänkäynti puhkaistiin länsipäähän. Temppelistä on nykyisen katedraalin osana näkyvissä sen peristyylin pitkien sivujen pylväät sekä kirkon sisällä että ulkoseinässä, sekä osa entablementista ja naoksen rakenteista. Temppelin päädyt sen sijaan ovat tuhoutuneet.[1][7]
Lähteet
↑ abcdefStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SYRACUSE (Siracusa) Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcSmith, William: ”Syracusae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcDinsmoor, William Bell & Anderson, William James: The Architecture of Ancient Greece: An Account of Its Historic Development, s. 108–109. Biblo & Tannen Publishers, 1973. ISBN 0819602833Teoksen verkkoversio.
↑ abMorgan, Kathryn A.: Pindar and the Construction of Syracusan Monarchy in the Fifth Century B.C. s. 49–50. Oxford University Press, 2015. ISBN 0190266619Teoksen verkkoversio.
_2.jpg)
