Tämä artikkeli käsittelee albumia. Ascension on myös Britannialle kuuluva saari Atlantin valtameressä.
Ascension on John Coltranen vuonna 1965 julkaistu avantgarde-jazz-levy, joka on edelleen yksi hänen kiistellyimmistä teoksistaan.
28. kesäkuuta 1965 Coltrane ja kymmenen muuta enimmäkseen nuorta kokeilevaa avantgarde-jazzmuusikoa (muun muassa Archie Shepp, Pharoah Sanders, Freddie Hubbard, Marion Brown, ja John Tchicai) levyttivät Rudy Van Gelderin studiolla yhdesät 40 minuuttia pitkästä teoksesta koostuvan Ascension-albumin, jonka keskeisin sisältö oli soolojen väliset kollektiiviset keskustelunomaiset improvisaatiojaksot. Sessioiden aikana teoksesta äänitettiin kaksi eri versiota, joista Coltrane myöhemmin valitsi julkaistavan version, mutta pian päättikin pitävänsä toisesta versiosta enemmän ja tuottaja Bob Thiele muuttikin julkaistavan version seuraaviin painoksiin, vaikka esimerkiksi soolojen järjestys ei vastannut levynkansiteksteissä kuvattuja. Ainoana merkkinä äänityksen vaihtumisesta on pieni levyn etiketin viereen kaiverrettu Edition II teksti.
Levystä ei tullut yhtä suosittua kuin A Love Supremesta, vaikka esimerkiksi Jefferson Airplanen Grace Slick kuvasi sitä ”jonkinlaiseksi happotripiksi”. Myös kriitikkojen vastaanotto oli ristiriitainen: Down Beat -lehden kriitikko Bill Mathieu sanoi "levyn olevan ehkä vaikuttavinta ihmisääntä, jota on koskaan nauhoitettu", mutta toisaalta Hifi/Stereo-lehden Joe Goldberg kirjoitti Meditations levyn arvostelussa, että "Ascension-levyn ja tämä jälkeen en voi enää tulla revityksi ja raavituksi.. Minusta tuntuu, että kimppuuni on villisti hyökätty ja minun täytyy puolustautua olemalla kuuntelematta"
Teoksen rakenne
Teos alkaa viiden sävelen teemalla, joka muistuttaa etäisesti A Love Supreme-levyn aloitusta, jonka Coltrane itse soittaa ja jota käytetään useaan otteeseen teoksen aikana. Thielen omaelämäkerran mukaan Coltrane jakoi levytyssession alussa muusikoille nuotteja, mutta noiden nuottien sisältö on jäänyt epäselväksi. Shepp on myöhemmin kertonut yhteissoittojaksojen perustuneen soinnuille, mutta että kyseiset soinnut olivat vapaaehtoisia. "Laskevassa sointukulussa oli kuitenkin tonaalinen perusta, kuten h-molli, mutta siihen saattoi päätyä eri teitä." Useat musiikkitieteilijät ovat todenneen Ascensionin perustuvan löyhästi sävelasteikoille, jotka on myös helpompi erottaa tiivistä yhteissoitosta kuin mahdolliset soinnut. Etnomusikologi David Such on tunnistanut teoksesta neljä tällaista sävelasteikkoa: h-mollin, fryygialaisen kirkkosävellajin D:ssä, G-lyydialaisen ja F-fryygialaisen. Yhteissoittojaksoissa Coltrane on ilmeisesti ilmoittanut joko soittamalla tai käsimerkillä milloin sointua ja vastaavasti sävelasteikkoa tuli vaihtaa. Yksittäisissä sooloissa h-molli on yleisimmin käytetty asteikko.
Levyllä soittaneen Marion Brownin mukaan Coltrane oli tarkkaan miettinyt mitä levyllä halusi tehdä, mutta suurin osa varsinaisesta sävellystyöstä tapahtui vasta studiossa: "Coltrane soitti melodiapätkiä ja sanoi, että kaikkien tuli soittaa tuo pätkä yhteissoittojaksossa. Hän myös ilmoitti että haluaa cresendon ja diminuendon jokaisen soolon lopuksi."
