Arvi Sänkiaho

Arvi Eemil Sänkiaho (29. marraskuuta 1897 Kiiminki – 18. lokakuuta 1929 Oulu[1]) oli suomalainen toimittaja ja vasemmistoaktivisti.

Arvi Sänkiaho syntyi työläisperheeseen[1]. Hän työskenteli saha- ja satamatöissä,[2] osallistui työväen järjestötoimintaan ja kuului Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen[1].

Sänkiaho opiskeli itsenäisesti ja liittyi vuonna 1922 oululaisen Pohjan Kansan toimitukseen[2]. Hän työskenteli vaasalaisen Vapaan Sanan päätoimittajana ennen sosialistisen työväenpuolueen ja sen lehtien lakkauttamista vuonna 1923[3]. Sänkiaho vietti kahdeksan kuukautta tutkintavankeudessa[4] ja siirtyi vuonna 1924 toimittajaksi Pohjan Voimaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Vuosina 1925–1926 hän kärsi SSTP:n lakkauttamista seuranneessa suuressa kommunistijutussa saamansa puolentoista vuoden kuritushuonetuomion Tammisaaren pakkotyölaitoksessa.[2]

Sänkiaho toimi Pohjolan ammatillisen piirijärjestön puheenjohtajana ja osuustoimintaliikkeen luottamustehtävissä. Hän kuoli umpisuolentulehduksesta aiheutuneeseen vatsakalvontulehdukseen.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Arvi Eemil Sänkiaho. Pohjan Voima, 19.10.1929, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c Arvi Sänkiaho kuollut. Työn Ääni, 18.10.1929, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Suomen lehdistön historia 7: Hakuteos Savonlinna – Övermarks Tidning, s. 232–233. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-241-3
  4. ↑ Toveri Arvi Sänkiaho. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 18.10.1929, s. 3. Artikkelin verkkoversio.