Arsiini (AsH3) eli arseenivety on arseenin ja vedyn muodostama, yksinkertainen, erittäin myrkyllinen ja tulenarka, pyroforinen kaasumainen yhdiste jota varastoidaan kaasupulloissa puristettuna ja nesteytettynä.[1]
Arsiinia käytetään esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa puolijohteiden douppauksessa (seostamisessa).
Sitä on myös käytetty hyväksi Marshin testissä arseenimyrkytyksen toteamiseksi.
Ominaisuudet
Normaaliolosuhteissa (huoneenlämpö ja 1,013 bar paine) arsiini on väritön, ilmaa tiheämpi ja huomattavasti raskaampi kaasu.[1] Arsiinia käsiteltäessä on oltava erityisen varovainen ja vältettävä kaasun vuotamista sisätiloihin, ei ainoastaan sen myrkyllisyyden vuoksi: kaasu voi ilmaa raskaampana lähteä valumaan, kasaantua etäällä matalaan kohtaan ikään kuin ”lammikoksi” ja muodostaa syttymis- tai räjähdysvaaran.[1]
Arsiini liukenee veteen (200 ml/l) ja moniin orgaanisiin liuottimiin. Puhdas arsiini itsessään on hajuton, mutta hapetus-pelkistysreaktion vuoksi joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa, arsiini hapettuu ja saa sille tunnusomaisen, valkosipulimaisen hajun.
Arsiini kemiallisessa sodankäynnissä
Toisen maailmansodan aikoihin arsiinia pidettiin mahdollisena myrkkykaasuna. Koska arsiini on väritön ja melkein hajuton kaasu, sitä pidettiin erittäin tehokkaana potentiaalisena kemiallisena aseena. Arsiini olisi myös ollut ihanteellinen 2,5 kertaa ilmaa raskaampana kaasuna koska se näin ollen syrjäyttäisi hengitysilman. Arsiinia ei kuitenkaan koskaan käytetty kemiallisessa sodankäynnissä sen erittäin herkän tulenarkuuden vuoksi.
Toksikologia
Puhdas alkuaine arseeni, ja kaikki sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä, mutta arsiini poikkeaa näistä voimakkaamman myrkyllisyytensä vuoksi. Koska arsiini kulkeutuu elimistöön hengityksen kautta, toisin kuin kiinteät arseeniyhdisteet, se imeytyy elimistöön helpommin ja nopeammin.
Arsiini imeytyy punasoluihin, ja estää hemoglobiinia sitomasta happea itseensä, aiheuttaen kuoleman hapenpuutteeseen. Arsiinin, kuten muidenkin arseeniyhdisteiden ensimmäiset näkyvät myrkytysoireet ovatkin veren, huulten, ja kynsien sinertyminen veren happipitoisuuden laskiessa.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
