Ari Ensio Koch (s. 20. kesäkuuta 1956 Keminmaa) on suomalainen kuvanveistäjä. Hän opiskeli Limingan taidekoulussa vuosina 1977–1978, Oriveden Opiston kuvataidelinjalla 1978–1979 ja Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1979–1982.[1]
Hän debytoi taiteilijana Oulussa vuonna 1980.[1]
Koch teki 1980-luvulla pronssiveistoksia, ja tuolloin hänen teostensa muotokieltä luonnehti geometrisuus ja kantikkuus, mutta hän vaihtoi materiaalin 1990-luvulla puuhun, minkä seurauksena muotokieli pehmeni.[2]
Kochin usein vähäeleisten teosten aiheet liittyvät usein luonnossa liikkumisesta saatuihin elämyksiin, kalastukseen ja vaeltamiseen. Hänen teoksiaan on pidetty myös runollisina. Koch korostaa tunnemuistin ensisijaisuutta suhteessa näkömuistiin.[3]
Eräs tunnetuista Oulun maamerkeistä on Kochin veistämä Samuli Paulaharjun muistomerkki Tuirasta Ruijan rannoille.[4]
Koch työskentee Limingassa.[5] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[6].
Julkiset veistokset
- Elämän langat, Kempeleen koulukeskus, 1982
- Inhimillisen kosketuksen ja teknologian vuorovaikutus, pronssiveistos, Oulun ammattikorkeakoulu, 1987
- Meren merkit, pronssiveistos, Kellon maannousun muistomerkki, Haukipudas, 1989
- Karhi, pronssiveistos, Haapajärvi, 1990
- Tuirasta Ruijan rannoille, pronssiveistos, Samuli Paulaharjun muistomerkki, Tuira, Oulu, 1995
- Pakkassavu, puuveistos, Oulun Yliopiston arkkitehtuurin osaston lisärakennus A-paja, Aleksanterinkatu 6, Oulu, 2003[7]
Lähteet
Kirjallisuutta
- Reijo Rinnekangas: Pohjoista valoa, Pohjoinen, 1990
- Puusta käsin = Wood men, (toim. Elina Vieru), Oulun taidemuseon julkaisuja 38, 2000
Aiheesta muualla
