Ari Henrik Helenius[1] (s. 3. syyskuuta 1944 Oulu) on kansainvälisen uran tehnyt suomalainen biokemisti.[2][3] Hän on ETH Zürich biokemian emeritusprofessori.[4]
Helenius opiskeli biokemiaa Helsingin yliopistossa. Hän väitteli 1973 tohtoriksi Kai Simonsin ohjauksessa.[3] Hänen englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa oli otsikoitu The effects of detergents on membranes and lipoproteins.[5] Helenius toimi vuosina 1975–1981 European Molecular Biology Laboratoryn tutkijana Heidelbergissä. Sen jälkeen hän työskenteli yhdysvaltalaisessa Yalen yliopistossa ensin apulaisprofessorina vuodesta 1981, ja solubiologian varsinaisena professorina vuodesta 1983, ollen vuosina 1992–1997 myös laitoksen esimies (chair).[3][4]
Vuonna 1997 hän siirtyi biokemian professoriksi ETH Zürichiin,[3] jossa hän myös toimi 1999–2004 biokemian laitoksen esimiehenä (”Dekan”).
Heleniuksen tutkimustyön pääaiheita ovat proteiinien laskostutuminen sekä eläinten virusten ja solujen keskinäiset vuorovaikutukset.[3] Hän on saanut maailmanlaajuisesti tunnustusta solumekanismeja koskevistä töistään. Hänen tutkimusjulkaisuihin viitataan runsaasti; Google Scholarin kokoamien viittasten perusteella hän lukeutui maailman 900 viitatuimman tutkijan joukkoon kevään 2021 aineistossa (h-indeksi tuolloin 141, viittauksia yhteensä 75 440 kappaletta).[6]
Vuonna 1999 Helenius nimitettiin arvostetun Euroopan molekyylibiologian järjestön (EMBO) jäseneksi ja vuonna 2001 Saksan kansallisen tiedeakatemia Leopoldinan biofysiikan ja biokemian jaoston jäseneksi.[3][7] Vuonna 2002 hänet kutsuttiin eurooppalaisen Academia Europaea -tiedeakatemian jäseneksi ja vuonna 2009 Yhdysvaltain tiedeakatemian ulkomaiseksi jäseneksi.[8][3][7] Hän on saanut useita muitakin tunnustuksia.[3][7]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
-Portr_19751.jpg)
