Oikealla pienempi Ares I, vasemmalla suurempi Ares V.
Ares I oli kehitteillä ollut kantoraketti, jota NASA aikoi käyttää avaruussukkulan jälkeen tulevassa Project Constellation-avaruusohjelmassa miehistön sisältävän komento- ja huoltoaluksen Orionin laukaisuun Maata kiertävälle radalle jo 2010-luvulla.
Kaksivaiheisen Ares I-raketin pituus on 94 metriä, leveys 5,5 metriä ja se voi kuljettaa matalalle kiertoradalle noin 25 tonnia. Ensimmäinen vaihe muistuttaa avaruussukkulan kiinteäpolttoaineista apurakettia, toinen käyttää nestemäistä vetyä ja happea. Arvostelijoiden mielestä Ares I on kallis ja turvallisuudeltaan tuntematon.
Sen kehittämisessä oli vuonna 2007 ongelmia, kiinteäpolttoaineinen vaihe tärisi ilman että tätä kyettiin estämään. Ares I:n eräs perusongelma on se, että raketin painopiste oli väärin päin, koska ylempi vaihe oli leveämpi. Rakettiin kohdistui ylimääräinen rasitus siitä, että tämä korjataan erityisellä järjestelmällä.
2020-luvulla Ares I-raketilla piti laukaista miehistökapseli ja suurempaa Ares V:tä piti käyttää kuulaskeutujan ja kuumatkalla tarvittavan EDS-raketin laukaisuun miehittämättöminä. Alukset oli tarkoitus yhdistää Maan kiertoradalla.
Testit
Ensimmäinen Ares I-testilento (Ares I-X) suoritettiin 28. lokakuuta 2009. Tässä testattiin vain ensimmäistä vaihetta. Loppuosa raketista oli pelkkää peltikuorta. [1]
Kohtalo
Constellation-ohjelma on sittemmin hylätty.[2] Uudempi Space Launch System (SLS) hanke on osin jatkumoa Ares V:lle.
