Ennen vallankumousta Fouquier-Tinville toimi vuosina 1773–1783 Pariisin Châtelet’n tuomioistuimessa puolustusasianajajana (procureur). Jouduttuaan luopumaan omasta toimistostaan hän työskenteli Pariisin poliisikomentajan virastossa.[2][3] Hän oli vallankumousjohtaja Camille Desmoulinsin sukulainen ja ystävä sekä innokas vallankumouksen kannattaja.[1] Vuonna 1792 Fouquier-Tinville oli Pariisin Saint-Merrin piirin komissaarina kunnes sai nimityksen Pariisin rikosoikeuden syytevalamiehistön (jury d'accusation) johtajaksi.[2] Maaliskuussa 1793 hänestä tuli Robespierren ja Dantonin tuella uuden vallankumoustuomioistuimen yleinen syyttäjä ja johtava hahmo.[1] Hän hoiti työnsä tehokkaasti ja kävi joka päivä hakemassa ohjeensa suoraan Ranskaa hallinneelta yhteishyvän valiokunnalta.[2]
Seitsemäntoista kuukauden aikana Fouquier-Tinvillen on sanottu järjestäneen yli 2 400 ihmistä tuomituiksi kuolemaan. Hän oli syyttäjänä muun muassa kuningatar Maria Antoinetten, Philippe Égalitén, Dantonin, Desmoulinsin sekä johtavien girondistien ja hébertistien oikeudenkäynneissä.[1][2] Hän oli aktiivinen myös keksityn ”vankiloiden salaliiton” nujertamisessa.[2] Hän ei pyrkinyt niinkään syytteiden todistamiseen oikeiksi vaan lähinnä näennäisesti perustelemaan ennaltamäärätyt kuolemantuomiot.[4] Terrorin ajan päätyttyä thermidorin vallankaappaukseen Fouquier-Tinville vangittiin kansalliskonventin päätöksellä 1. elokuuta 1794 ja hän joutui itse oikeuden eteen. Hänen oikeudenkäyntinsä kesti 41 päivää.[3] Puolustuksessaan Fouquier-Tinville väitti pelkästään seuranneensa valiokunnilta saamiaan ohjeita. Hänet kuitenkin tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin giljotiinissa.[1] Samassa yhteydessä teloitettiin vallankumoustuomioistuimen puheenjohtaja Martial Herman ja yhdeksän muuta tuomaria.[2]
