Andrei "Antero" Filipinpoika Vornanen (18. elokuuta 1889 – 23. helmikuuta 1937 Suojärvi) oli suomalainen opettaja, soitinrakentaja ja kanteleensoittaja. Hän kuului karjalaiseen Vornasen sukuun, josta tunnetaan ainakin 40 runonlaulajaa sekä yhdeksän kanteleensoittajaa. Myös Antero Vornasen isä Hilippa Vornanen oli tunnettu kanteleensoittaja.[1][2]
Työ opettajana
Korpiselän pitäjän Tolvajärven kylästä kotoisin ollut Vornanen sai käsityönopettajan koulutuksen Sortavalassa ja toimi sen jälkeen käsityönopettajana Karjalassa sekä useiden eri aineiden opettajana Siikasalmen maamieskoulussa Liperissä. Vornanen työskenteli myös Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistyksen sihteerinä ja neuvojana Lahdessa vuoteen 1921 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi teollisuuden esimiestehtäviin Sortavalan Helylään ja myöhemmin uittoyhdistyksen palvelukseen Joensuun Utraan. Joensuusta hän muutti Laatokan Karjalan pohjoisosaan Suojärven pitäjään, josta Vornanen osti sisarensa perheen sekatavarakaupan. Samalla hän perusti verstaan kanteleiden rakentamista ja korjaamista varten.[1]
Kanteleensoitto
Vornanen oli kiinnostunut erityisesti viisikielisistä kanteleista, joiden soittoharrastuksen elvyttäjänä häntä pidetään. Vuonna 1931 Vornasen suunnittelemat viisikielisen kanteleen piirustukset ja valmistusohjeet julkaistiin etnomusikologi A. O. Väisäsen kirjoittamassa artikkelissa Yhteishyvä-lehdessä. Hän oli itse harrastanut kanteleensoittoa jo lapsesta saakka ja esiintyi aktiivisesti 1920–1930-luvuilla. Vornanen soitti muun muassa kouluissa, varuskunnissa ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Yleisradion lähetyksissä hän oli mukana useita kertoja ja soitti kahdelle presidentille, L. K. Relanderille ja P. E. Svinhufvudille. Yleisradio myös tallensi ainakin kaksi hänen soittamaansa kappaletta, jotka ovat säilyneet yhtiön kokoelmissa. Vuonna 1935 Vornanen oli yksi Kalevalan riemuvuoden eli teoksen 100-vuotisjuhlavuoden Sortavalassa järjestettyjen laulu- ja soittojuhlien pääesiintyjistä.[1] Hän soitti myös muun muassa Helsingin Messuhallissa järjestetyssä Kalevalan riemuvuoden juhlassa.[3]
Natsi-Saksan kanteleet
Vuonna 1936 Vornanen oli soittamassa Saksan Lyypekissä järjestetyillä Pohjoismaisilla päivillä, jossa kuulijoiden joukossa oli muun muassa tuleva valtakunnanmarsalkka Hermann Göring. Samalla matkalla paikallinen radio tallensi hänen Kellojen soitto ja Karhunkaatoon lähtö -nimiset sävelmänsä. Vuotta myöhemmin Vornanen valmisti kymmenen hakaristeillä varustettua viisikielistä kanteletta natsi-Saksan johtoon kuuluneelle Heinrich Himmlerille, joka oli Ahnenerbe-projektinsa myötä kiinnostunut karjalaisesta kansanperinteestä ja mytologiasta. ”Muinaisgermaanisina” pidetyt soittimet menivät opetuskäyttöön natsien SS-organisaatiolle, mutta myöhemmin niitä valmistui myös Suomessa myytäväksi. Yksi alkuperäinen hakaristikantele on esillä Jyväskylässä toimivassa Suomen käsityön museossa.[4]
Yleisradion välisoitto
Vuonna 1930 hän otti osaa Eino Palolan ideoimaan Yleisradion kilpailuun, jossa etsittiin yhtiölle väliaikamerkkiä. Vornasen sukuhistorian kirjoittanut Rauno Malviniemi kertoo, että Antero Vornasen sävellys toimitettiin kilpailuun A. O. Väisäsen kautta, joka kuitenkin merkitsi sen itsensä sovittamaksi. Väisäsen lähettämä ehdotus voitti kilpailun, mutta Malviniemen tietojen mukaan Vornasta ei sävellyksen yhteydessä mainittu lainkaan.[1] Yleisesti sitä pidetään 1700-luvulta peräisin olevana kansansävelmänä. Väliaikamerkki on edelleen kuultavissa säännöllisesti Yle Radio 1:n kanavalla.[5]
Levytyksiä
Saksassa vuonna 1936 pikalevyille äänitettyjen Kellojen soitto ja Karhunkaatoon lähtö -kappaleiden lisäksi Yleisradio tallensi vuotta aikaisemmin pikalevyille kaksi Vornasen sävellystä; Karhunpeijaiset ja Katrilli.[1] Niitä on myöhemmin julkaistu ainakin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran albumilla Kantele – Suomalaista kansanmusiikkia 3 vuonna 1983[6] sekä Kansanmusiikki-instituutin 1993 ilmestyneellä CD:llä Entiset Etniset.[7] Vuonna 2002 julkaistulla Piirpauken albumilla Sillat on yhtyeen versio kappaleesta Toituual.[8]
Lähteet
Aiheesta muualla
