Annikki Wilhelmiina Uimonen (22. toukokuuta 1891 Kuopio – 10. kesäkuuta 1937 Kuopio) oli suomalainen oopperalaulaja.^[1]

Annikki Uimosen vanhemmat olivat kauppias Pekka Uimonen ja kätilö Wilhelmina (Mimmi) Heiskanen. Hän kävi Kuopion ruotsalaista yhteiskoulua ja herätti jo tässä vaiheessa huomiota lauluäänellään. Uimonen harrasti myös tanssia ja näyttelemistä.^[2]

Uimonen aloitti lauluopintonsa Helsingin Musiikkiopistossa 1908 Abraham Ojanperän johdolla. Hän kiersi ympäri Suomea Otto Kotilaisen sävellyskonserttien solistina. Vuonna 1911 Uimonen piti oman konsertin Helsingin yliopiston juhlasalissa.

Uimonen opiskeli Wienissä 1909–1912 laulupedagogi, professori Filip Forstenin johdolla, Berliinissä Husslerin ja Italiassa Eugenio Giraldonin johdolla. Hän sai kiinnityksen Tšernivtsin oopperaan vuosiksi 1911–1913. Hän vieraili muun muassa Prahassa, Weimarissa, Hampurissa ja Wienin keisarillisessa oopperassa. Suomen Oopperassa hän vieraili 1914–1917 ja 1924.^[3]

Suomessa hän esiintyi muun muassa Carmenin nimiroolissa, jossa hän saavutti erityistä menestystä. Lisäksi hän esiintyi ympäri Suomea muun muassa Toivo Kuulan ja Oskar Merikannon sooloesiintyjänä. Myös Tukholman ja Kööpenhaminan oopperat kutsuivat hänet vierailevaksi tähdekseen. Hänen menestyksensä jatkui oopperoissa Simson ja Delila, Lepakko ja Martha.

Hän oli rehevä olemukseltaan ja temperamentiltaan, ja hänen alttonsa oli verevä. Ennen sairastumistaan hän toimi Helsingin konservatorion laulunopettajana ja musiikkitoimittajana.

Uimonen asui Itävallan Czernowitzissa unkarilaisen kapellimestarin Sándor Jemnitzin kanssa, minkä seurauksena hän synnytti 1913 pojan, Erwin Aleksander Uimosen.^lähde? Hänen puolisonsa oli vuodesta 1921 vuoteen 1930 näyttelijä Paavo Jännes.^[3][4]

Annikki Uimonen kuoli Kuopiossa 46-vuotiaana vaikeaan sydäntautiin.^[1]

• Hillila, Ruth-Esther & Hong, Barbara Blanchard: Historical Dictionary of the Music and Musicians of Finland. Greenwood Press, 1997. ISBN 0-313-27728-1