Voimalaitospato muodostuu uudesta ja vanhasta osasta. Vanhaan osaan voidaan lukea Inkeroisten vesivoimalaitos ja sen yhteyteen vuonna 1921–1922 rakennettu säännöstelypato[3]. Uuteen osaan luetaan erilliseen sivukanavaan rakennetun voimalaitoksen patorakenteet. Ne sijaitsevat 200 metriä pitkän ja noin 30 metriä leveän yläkanavan alapäässä.[1]
Noin 50 metriä pitkä säännöstelypato sijainti oli joenuoman oikealla puolella. Kun Anjalankosken voimala rakennettiin oikealle rannalle, jäi säännöstelypato voimaloiden väliin. Kivestä ja betonista rakennetussa säännöstelypadossa on kaksi tulva-aukkoa, joiden vedenvirtausta säädellään valssiluukuilla. Niiden rinnalla on uittokanavan aukko ja jääluukku. Ohijuoksutus purkautuu noin 200 metriä pitkään alakanavaan, joka jää oikean puolen maakaistaleen ja vasemman puolen museorakennuksen väliin. Näiden rinnalla on vielä Inkeroisten voimalan 30 metriä leveä tulokanava, jossa vedenvirtausta säädellään kolmella nostettavalla segmenttivälpällä. Se purkautuu suoraan joenuomaan.[1][3]
Yläpuolella sijaitsee 8,7 kilometrin päässä Myllykosken voimalaitos. Tätä joen osaa voidaan pitää kummankin voimalan yläaltaana. Altaan yläpäässä on keskivedenkorkeudeksi merkitty karttoihin 32,1 metriä mpy. ja alempana Salonsaaren yläpuolella 32,0 metriä, joka lienee myös voimalaitoksen yläpuolinen vedenpinnan keskikorkeus.[1]
Tulokanava
Voimalaitos
Voimalaitoksessa toimii yksi koneisto, jonka vesiturbiini on vaakasuuntainen Kaplan-turbiini. Tällaisia turbiineja kutsutaan Kaplan-Bulb-turbiineiksi. Kun tavallisen Kaplan-turbiinin pyörimisakseli on pystysuorassa, niin Kaplan-Bulb-turbiinin akseli on vaakasuorassa. Koska pyörivä siipikoneisto jää aina kokonaan vedenpinnan alle, jäävät myös vesiturbiini, akseli ja sähkögeneraattori vedenpinnan alapuolelle. Voimalan pudotuskorkeus on keskimäärin 9,7 metriä ja sen kapasiteetti on 20 megawattia. Sähkögeneraattori sijaitseekin omassa vedenalaisessa kammiossaan. Voimalan läpi virrannut vesi purkautuu tunnelin läpi noin 100-metriseen alakanavaan.[2][9]
Sähkögeneraattorin maksimiteho on 24 megavolttiampeeria ja se tuottaa sähköä 6,3 kilovoltin vaihtojännitteellä. Maksimivirta on siten 2 199,4 ampeeria. Sähkö johdetaan Tehtaanmäen sähköasemalle, jossa sen jännite nostetaan 110 kilovolttiin. Kemijoki ilmoittaa voimalaitoksen vuosituotannoksi 130 gigawattituntia.[9]
Hydrologiaa
Voimalaitos sijaitsee Kymijoessa kohdassa, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 36 275 neliökilometriä[4]. Joen keskivirtaama (MQ) on ollut 303 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, vuosina 1970–2023 [5]), keskiylivirtaama (MHQ) 468,15 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 162,48 m³/s. Virtaama-arvot on mitattu vuosina 1981–2010. Pienin mitattu virtaama (NQ) on 97 m³/s, joka sattui viimeksi 3.8.1978, ja suurin virtaama (HQ) on 712 m³/s, joka mitattiin 13.1.1975.[10]
Tammikuussa 2019 tapahtui voimalassa vesivahinko, kun veden alla sijaitsevassa turbiinisalin pohjakerroksessa sattui pumppuhäiriö. Saliin tulvi pari metriä vettä, jolloin tarvittiin palokunnan pumppausapua. Voimalaitos toimi koko ajan, kun pelastustoimi työskenteli ongelman parissa.[11]
↑ abEkholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
