Anders Wilhelm Ramsay

Anders Wilhelm ja Carl Gustaf Ramsay.

Anders Wilhelm Ramsay (28. lokakuuta 1777 – 20. kesäkuuta 1808 Lemu)[1] oli suomalainen majuri, joka kaatui Suomen sodassa. Hänen ja hänen veljensä Carl Gustaf Ramsayn kuolema toimi innoittajana J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runolle ”Matkamiehen näky”. Heidän isänsä oli maaherra Otto Wilhelm Ramsay ja äitinsä Sofia Lovisa Ramsay, josta Runebergin runo varsinaisesti kertoo.[2]

Ramsay oli vuodesta 1805 kapteeni Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä. Kun sota vuonna 1808 puhkesi, hänet kutsuttiin yleisesikuntaan. Siikajoen taistelussa hän johti keskustaa, kun suomalaiset ryntäsivät yli joen. Revonlahden taistelun päätyttyä hän vei vihollisen liput Tukholmaan ja sai ylennyksen majuriksi. Hän tuli yliadjutanttina Eberhard von Vegesackin joukkojen mukana uudelleen Suomeen kesäkuussa 1808 ja kaatui Lemun taistelussa joukkojen perääntyessä.[3]

Ramsayn perheen ystävä, runoilija Erik Gustaf Geijer kirjoitti Ramsaysta ja hänen veljestään sonetin ”Bröderna Ramsay”. Veljesten äiti haetutti heidän ruumiinsa Porvooseen sukuhautaan ja lyötti heidän muistokseen mitalin, mikä oli ainutlaatuista silloisessa Suomessa.[4]

Lähteet

  1. ↑ Nordisk familjebok (1915), s. 973 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.9.2019.
  2. ↑ Anneli Mäkilä-Alitalo: Ramsay, Sofia Lovisa (1754 - 1816) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004 (päivittety 5.5.2006). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Luettavissa myös: Sofia Lovisa Ramsay Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 213
  4. ↑ Ramsayn veljesten mitali, Kansallismuseo
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.