Anders Abraham Grafström |
---|
Anders Abraham Grafström |
Henkilötiedot |
---|
Syntynyt | 1790 |
Kuollut | 1870 |
Kansalaisuus |
Ruotsi |
Ammatti |
runoilija, pappi |
Kirjailija |
Äidinkieli | ruotsi |
Tuotannon kieli | ruotsi |
Aikakausi |
1800-luku |
Aiheesta muualla |
|
|
Infobox OK |
Anders Abraham Grafström (1790–1870) oli ruotsalainen runoilija.[1] Hän valmistui maisteriksi 1815. Hänet kutsuttiin 1820 väitöskirjansa De statu rerum suecicarum ad mortem Ingialdi Illråda ansiosta historian dosentiksi Uppsalan yliopistoon, mutta jo 1821 hän haki ja sai lehtoraatin Karlbergin sota-akatemiassa. Hän sai pappisvihkimyksen 1831 ja toimi vuodesta 1835 Uumajan kirkkoherrana. Hän oli vuodesta 1849 kontrahtirovasti ja pappissäädyn edustaja valtiopäivillä.[2]
Grafström julkaisi runojaan sekä fosforistien julkaisuissa että myös mihinkään linjaan sitoutumattomissa lehdissä. Hänen katsottiin runojensa elegisen sisällön puolesta kuuluvan fosforisteihin, mutta toisaalta runot olivat muodoltaan moitteettomia ja hiottuja, ja siksi hänet sijoitettiin akateemisten ryhmään. Vienoksi, tunnelmalliseksi ja soinnukkaaksi luonnehdittu lyriikka ei ole ilmaisultaan kovin omaperäistä mutta muistuttaa hänen appensa Frans Mikael Franzénin tyyliä, ja hän kuuluukin Franzénin tavoin kirjallisten kiistojen ulkopuolisiin.[1][2]
Monia Grafströmin runoja on sävelletty.[2]
Grafström valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi 1839. Kootut teokset Samlade skaldestycken ilmestyi Tukholmassa 1864.[1]
Suomennettu teos
- Se on myöhän: historia (Det är för sent), Waasa: Lundberg 1845
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Taiteenala | |
---|
Muut | |
---|