Amélie Lundahl oli perheensä yhdestoista ja nuorin lapsi. Hänen äitinsä Katarina Charlotta o.s. Cajanus kuoli vain kolme kuukautta Amélien syntymän jälkeen. Lundahlin isä kaupunginviskaaliAbraham Lundahl kuoli, kun Amélie oli kahdeksanvuotias. Vuosina 1860–1862 Amélie Lundahl kävi kaksi luokkaa Svenska fruntimmersskolan i Uleåborg -koulua. Perhe ja Lundahlien suku tunnettiin yleisemminkin taideharrastuksestaan. Amélie Lundahlin veli oli näyttelijäArthur Lundahl, ja sisaren Cecilia Lundahlin poika oli Ilmari Kianto. lähde?
Ura
Vuonna 1870 Lundahl muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Piirustuskoulussa hänen opettajinaan toimivat Carl Eneas Sjöstrand, Arvid Liljelund ja Hjalmar Munsterhjelm. Heti seuraavana vuonna saadun matka-apurahan turvin hän pystyi opiskelemaan vuodet 1872–1873 Tukholman Taideteollisessa veistokoulussa. Ilmeisesti Lundahlin tavoitteena oli ollut hankkia koulutus, joka varmistaisi hänelle turvatumman ammatin kuin vapaa taiteilija. Tukholman opintojen jälkeen Lundahl jatkoi opintojaan Helsingissä ja toimi opintojen ohessa kuvataiteiden apuopettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1874–1876. Lundahl oli koulun ensimmäinen naisopettaja toimiessaan Arvid Liljelundin viransijaisena yhdessä toisen nuoren taiteilijan S. A. Keinäsen kanssa.[1]
Konttinen, Riitta: Totuus enemmän kuin kauneus: Naistaiteilija, realismi ja naturalismi 1880-luvulla. Amélie Lundahl, Maria Wiik, Helena Westermarck, Helene Schjerfbeck ja Elin Danielson. (Helsingin yliopisto) Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11249-X
Konttinen, Riitta: ”Lundahl, Amélie (1850–1914)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 315, 316. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9Teoksen verkkoversio.
Montonen, Pia Maria: Amélie Lundahl 1850–1914. (Ars Nordica 10) Oulu: Pohjoinen, 1998. ISBN 951-749-311-8