Amerikanakita

Amerikanakita
Avaintiedot
Alkuperämaa  Japani /  Yhdysvallat
Määrä Suomessa rekisteröity
2 023[1], minkä lisäksi osa ennen rotujakoa akitoiksi rekisteröidyistä koirista edusti nykypäivän amerikanakitan tyyppiä
Rodun syntyaika 1900-luku
Alkuperäinen käyttö taistelukoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 10–13 vuotta[2]
Muita nimityksiä AA, am.akitalähde?, American Akita, akita americain, Amerikanischer Akita, akita americano, ameerika akita
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut
#344
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 61–71 cm
Väritys mikä tahansa, mustalla maskilla tai ilman (valkoisella ei saa olla maskia)

Amerikanakita (engl. American Akita), aiemmin suurijapaninkoira (engl. Great Japanese Dog), on suuri ja vankka molossityyppinen pystykorvakoirarotu.

Ulkonäkö

Amerikanakita on kookkain FCI:n hyväksymistä pystykorvista. Urokset ovat säkäkorkeudeltaan 66–71 cm ja nartut 61–66 cm. Rodulle ovat ominaisia voimakas rakenne ja suuri, karhumainen pää. Karvapeite on kaksinkertainen; pintakarva on karheaa ja säänkestävää. Kaikki värit ovat hyväksyttyjä. Amerikanakitoja on esimerkiksi harmaita, soopeleita, punaisia, mustia, karhunmustia, kellanruskeita (fawn), valkoisia, juovikkaita (brindle) ja läikikkäitä (pinto).[3] Pohjavilla ja peitinkarva saattavat olla keskenään erivärisiä.[4] Kaikissa muissa väreissä paitsi valkoisessa sallitaan musta maski, mutta jokaisessa värimuunnoksessa esiintyy myös maskittomia yksilöitä.[5] Suomessa brindle ja karhunmusta ovat melko harvinaisia.lähde?

Pitkäkarvaisuus ei ole toivottu ominaisuus amerikanakitoilla, mutta myös pitkäkarvaisia yksilöitä esiintyy. Tavallisesti pitkäkarvaisten yksilöiden turkki on lyhytkarvaisia pehmeämpää eikä sen takia pidä sadetta tai hylji likaa yhtä hyvin.[3]

Luonne ja käyttäytyminen

Amerikanakita on erittäin rohkea, ja sillä voi olla hyvinkin voimakas vahtivietti. Kotikoirana amerikanakita on lempeä ja kiintyy omistajaansa. Vieraita kohtaan rotu saattaa olla varautunut eikä yleensä tule toimeen vieraiden koirien kanssa. Oman perheen uusiin koiriin se yleensä tottuu, jos toinen on tullut taloon pentuna. Amerikanakita on erittäin voimakastahtoinen koira ja vaatii samanlaisen omistajan. Koiraa harvoin suositellaan ensimmäiseksi koiraksi vahvan luonteensa ja suuren kokonsa vuoksi.[3]

Alkuperä

Toisen maailmansodan jälkeen rotua alettiin kasvattaa Japanista Yhdysvaltoihin tuoduilla yksilöillä. Amerikkalaiset suosivat taistelulinjaisia, kookkaampia koiria, kun taas japanilainen akita pohjautuu pienempikokoiseen metsästyslinjaan. Ensimmäiset Suomeen tuodut akitoiksi kutsutut koirat olivat todellisuudessa amerikanakitoja; virheellinen nimitys johtui siitä, että nämä kaksi olivat alkujaan olleet sama rotu.

Akita ja amerikanakita ovat olleet FCI-maissa virallisesti kaksi eri rotua vuodesta 2000 lähtien.[6] Vuonna 2006 myös Englannin Kennelliitto (Kennel Club)[7] ja vuonna 2020 Amerikan Kennelliitto (American Kennel Club)[8] erotti rodut toisistaan. Näissä kahdessa järjestössä amerikanakita tunnetaan virallisella nimellä Akita ja akita virallisella nimellä Japanese Akita Inu[7][8].

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Amerikanakita. Koiranet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 27.1.2019.
  2. ↑ Akita. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. ↑ a b c Suomen Amerikanakita ry - Perustietoa www.amerikanakita.fi. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 11.6.2019.
  4. ↑ Väritys www.amerikanakita.fi. Suomen Amerikanakita ry. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 11.6.2019.
  5. ↑ Amerikanakitojen väritys (Arkistoitu – Internet Archive). Suomen Amerikanakita ry. Viitattu 5.1.2014.
  6. ↑ Suomen Amerikanakita ry - Historia www.amerikanakita.fi. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 11.6.2019.
  7. ↑ a b Japanese Akita Inu. The Kennel Club. Haettu 29.1.2021.
  8. ↑ a b Japanese Akitainu. The American Kennel Club. Haettu 29.1.2021.

Aiheesta muualla