Berta (Berthe) Amalie Skram, o.s. Alver (22. elokuuta1846Bergen, Norja – 15. maaliskuuta1905Kööpenhamina, Tanska[1]) oli tanskalais-norjalainen, realistinen[2]kirjailija, aikansa merkittävin naispuolinen norjalainen kirjailija[3]. Skram kuului Norjan ohjelmanaturalismin puhdastyylisimpiin edustajiin[4]. Hänen pääteoksensa on naturalistinen sukuromaanisarja Hellemyrsfolkene (4 nid. 1887–1898),[5], jossa Skram kertoo perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutuksesta yksilöön[2]. Hänen muita teoksiaan ovat ainakin Constance Ring (1885), Lucie (1888) sekä näytelmä Agnete (1893).[5] Skramin romaaneissa henkilöt ovat usein perikatoon tuomittuja, naiset ympäristötekijöiden vuoksi rakkauteen ja äitiyteen pystymättömiä[4]. Hän kuvaa tuotannossaan myös onnettoman avioliiton katkeria hedelmiä [2]. Skram kirjoitti selvästi naisnäkökulmasta ja joutui taistelemaan yleistä mielipidettä vastaan, joka piti hänen romaanejaan epäsiveellisinä.[6] Ollessaan vuosina 1884–1890 naimisissa tanskalaisen kirjailijan Erik Skramin kanssa hän asui Tanskassa, mutta hän ei koskaan tuntenut Tanskaa kotimaakseen[4].
Skramin mukaan on nimetty vuosittain myönnettävä norjalainen kirjallisuuspalkinto Amalie Skram -palkinto.[7]
Suomennettu tuotanto
Skramin tekstejä on teoksessa Murtuvien roolien aika: antologia pohjoismaista kirjallisuutta vuosisadan vaihteesta, toim. Lise Ettrup, Laatusana 1994 ISBN 951-9062-32-7
Kirjeenvaihtoa; Bjørnstjerne Bjørnson ja Amalie Skram
Ruusu
Lähteet
↑Amalie Skram, Norsk biografisk leksikon, viitattu 18.11.2017