Alfredo Stroessner Matiauda (3. marraskuuta 1912 Encarnación, Paraguay – 16. elokuuta 2006 Brasília, Brasilia) oli Paraguayn presidentti ja diktaattori 1954–1989. Pitkän valtakautensa aikana hän hallitsi maata rautaisin ottein ja tukahdutti opposition.
Nuoruus
Alfredo Stroessner syntyi Encarnaciónissa. Hänen isänsä Hugo Stroessner oli saksalainen siirtolainen ja äitinsä Heriberta Matiauda Paraguayn kansalainen.[1] Stroessnerin sukunimeä on kirjoitettu monilla tavoin, kuten Stroessner, Strössner tai Strößner.
17-vuotiaana Stroessner meni armeijauralle ja ylennettiin luutnantiksi kaksi vuotta myöhemmin. Hän taisteli Boliviaa vastaan Chacon sodassa vuonna 1932. Hänestä tuli 36-vuotiaana 1948 prikaatikenraali.[2] Vuonna 1951 hän liittyi Colorado-puolueeseen.
Stroessnerista tuli divisioonan komentaja, ja hän osallistui kaappaukseen joka pakotti 4. toukokuuta 1954 presidentti Federico Chavesin virasta.[2] Elokuussa hallinnut juntta nimitti hänet presidentiksi. Stroessner valittiin uudelleen 1958, 1963, 1968, 1973, 1978, 1983 ja 1988, usein ainoana ehdokkaana.[3] Hänelle kehitettiin myös pienimuotoinen henkilökultti, ja kenraalin muotokuvat olivat näkyvästi esillä eri puolilla maata.[2]
Hallinto
Stroessnerin politiikka oli kommunisminvastaista ja kylmän sodan aikana Yhdysvalloille mieleistä. Stroessnerin vallan aikana millään kommunistisella tai sosialistisella valtiolla ei ollut lähetystöä Paraguayssa, poikkeuksena Jugoslavia. Tällä aikakaudella Paraguay oli poliisivaltio, jossa oppositiolehdistö oli pannassa. Stroessner piti yllä tiukkaa budjettia ja maksoi Maailmanpankin lainat ajallaan ja piti siten maan valuutan vakaana.[4]
Yhdysvallat oli Stroessnerin lähin tukija koko 1960- ja 1970-lukujen ajan. Vuonna 1965 maasta lähetettiin joukkoja Yhdysvaltain merijalkaväen mukaan miehittämään Dominikaanista tasavaltaa, jossa uumoiltiin kommunistikaappausta.[5] Kun Jimmy Carterin ja myöhemmin Ronald Reaganin hallinnot alkoivat puhua ihmisoikeuksista, maiden väliset suhteet alkoivat viiletä.[6]
Presidenttinä Stroessner teki monia valtiovierailuja ja tapasi monia valtionpäämiehiä, kuten Japanin keisarin, Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnsonin ja kenraali Charles de Gaullen. Etelä-Afrikan pääministeri Vorster kävi Paraguayssa ja Stroessner vieraili hänen kotimaassaan 1974.[7] Stroessnerillä oli pitkään hyvät suhteet Länsi-Saksaan. Hän oli saksalaismielinen ja vieraili monta kertaa isänsä kotimaassa.
Stroessner työskenteli kello neljästä aamulla antaen ensimmäiset ohjeet vuoteeltaan ja oli presidentinpalatsissa viimeistään kello kuusi. Päivällä hän piti kolmen tunnin tauon ja työskenteli yömyöhään. Hän ei ikinä pitänyt lomaa.
Ihmisoikeusrikkomukset
Stroessnerin aikana ainakin 425 opposition kannattajaa katosi tai surmattiin, noin 20 000 pidätettiin ja lähes 21 000 joutui lähtemään ulkomaille maanpakoon.[8] Stroessnerin hallinto toimi yhteistyössä Augusto Pinochetin ja Jorge Rafael Videlan kanssa ja mailla oli yhteinen Operación Cóndor, jossa jahdattiin toisinajattelijoita.[9] Maan alkuperäisväestö achet pyrittiin sopeuttamaan pakolla valtaväestöön, mikä johti verenvuodatukseen.
Stroessnerillä oli huonot suhteet Vatikaaniin ja Paraguayn katoliseen kirkkoon. Poliisin tuhottua Asunciónin yliopiston 1972, Paraguayn arkkipiispa julisti sisäministerin ja poliisijohtajan pannaan ja järjesti joukkoprotesteja Stroessnerin hallintoa vastaan.[10] Paavi Johannes Paavali II:n vierailu maassa 1988 ja toisinajattelijoiden tapaaminen vahvistivat Stroessnerin vastaista liikehdintää maassa.[11]
Natsien suojelija
Stroessner tunnetaan maailmalla siitä että hän antoi monille entisille natsijohtajille turvapaikan. Maahan tuli jopa 200 000 saksalaista toisen maailmansodan jälkeen.[12] Kuuluisin natsijohtaja, joka oli huhun mukaan Stroessnerin suojeluksessa, oli pahamaineinen Josef Mengele.[2] Mengelelle annettu turvapaikka sai aikaan suurta arvostelua Stroessneria kohtaan.
Stroessner antoi turvapaikan myös kahdelle lähialueen syrjäytetylle diktaatorille: Argentiinan Juan Perónille ja Nicaraguan Anastasio Somozalle.[13]
Stroessner kehitti Paraguayn taloutta. Hänen aikanaan rakennettiin Brasilian kanssa maiden rajoille maailman suurin vesivoimalaitos, Itaipun pato Paranájokeen. Sähkövoiman vienti kehitti Paraguayn taloutta.[2] Patosuunnitelman varjopuoli oli 75 000 alkuperäiskansojen edustajan häätäminen pois tekoaltaan alta ilman mitään korvauksia.[14] Talous uudistui nopeasti muun muassa suurten tehtaiden ja kaivosten perustamisen ansiosta. Monet projektit paransivat maan tiestöä. Stroessner järjesti myös ohjelman, jossa sotapalveluksen suorittanut sotilas sai 20 hehtaaria viljelysmaata sotapalveluksen jälkeen. Yli 10 000 sotilasta hyödynsi ohjelmaa.
Syrjäyttäminen vallasta
1980-luvulla Paraguay oli veloissa eikä pystynyt maksamaan niitä takaisin. Suurin velka oli maksettavana Yhdysvalloille. Kansa oli tyytymätöntä ja opposition kannatus kasvoi. Monissa kaupungeissa järjestettiin lakkoja ja mielenosoituksia, joissa vaadittiin Stroessnerin eroa. Hän käytti armeijaa kapinoiden ja mielenosoituksien tukahduttamiseen. Lopulta helmikuussa 1989 Stroessner syrjäytettiin vallankaappauksessa, jota johti kenraali Andrés Rodríguez. Näin päättyi 35 vuotta kestänyt diktatuuri Paraguayssa.
Stroessner pakeni maasta ja eli kuolemaansa saakka maanpaossa Brasiliassa. 2000-luvun alussa Paraguay pyysi tuloksetta hänen luovuttamistaan syytettäväksi Operación Cóndoriin liittyneistä rikkomuksista.[15]
Lähteet
- Javier A. Galván: Latin American Dictators of the 20th Century: The Lives and Regimes of 15 Rulers. McFarland, 2012. ISBN 9780786466917 Google books (viitattu 25.11.2013).
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.jpg)
