Alfons Håkans (1909 Koivulahti – 1980 Turku) oli suomalainen liikemies, Alfons Håkans -laivaliikenneyhtiön perustaja ja ammattisukeltaja. Hänen erikoisosaamistaan oli hinaus ja meripelastus. Koulutukseltaan hän oli sahateknikko.^[1]

Alfons Håkansin isä Johannes Håkans ja tämän isä Abraham Håkans perustivat 1890-luvulla Petsmoon höyrysahan.^[2] Tukkien kuljettamista varten he hankkivat omia hinaajia^[2] ja proomuja.^[3] Kieltolain aikana Johannes huomasi, että sahatoimintaa tuottoisampi bisnes piili viinan salakuljetuksessa. Viinan salakuljetus kukoisti, ja Johannes alkoi poikansa Alfonsin kanssa pelastaa Pohjanmaan rannikolla karille ajautuneita salakuljettajien aluksia. Kyse ei ollut pelkästään pienistä pirtupaatteista, vaan myös suurten kansainvälisten suursalakuljettajien höyrylaivoista, joiden lastina saattoi olla jopa 47 000 litraa viinaa. ^[4]

Syksyllä 1929 kreikkalainen rahtialus Diamantis matkasi Hollannista Perämeren Haaparantaan noutamaan propsia. Lokakuun 9. päivänä sakea sumu nousi Merenkurkussa, ja alus eksyi reitiltä. Kapteeni Marco Lyras ohjasi laivan vahingossa Valinin matalalle, missä terävät kivet repäisivät peräruuman auki ja aiheuttivat vakavia vaurioita.

Meripelastusalukset yrittivät turhaan irrottaa Diamantiksen, mutta matala vesi ja myrskyt estivät pelastustoimet. Miehistö pysyi aluksella, mutta tilanne kävi lopulta niin toivottomaksi, että miehet evakuoitiin. Diamantis jäi talveksi mereen, ja se julistettiin käytännössä hylkyksi.^[5]

Diamantiksen kapteeni antoi meriselityksen Vaasassa, ja onnettomuuden syyksi todettiin sumu ja myrsky. Miehistö palasi Kreikkaan, ja alus jäi Lloydin valvontaan. Hylky laitettiin myyntiin, ja irtaimisto huutokaupattiin.^[5]

Keväällä 1930 Johannes Håkansin ja muiden kumppaneiden kanssa osti hylyn 150 000 markalla. 19-vuotias Alfons Håkans kannusti isäänsä tähän riskialttiiseen hankintaan, toivoen perheelleen suurta taloudellista voittoa. Alfons kokosi kylän nuorista seitsemän hengen pelastusmiehistön ja hankki tarvikkeita, mukaan lukien sukelluspuvun.^[5] Saman vuoden syksynä Alfons oli kerryttänyt kokemustaan pelastusoperaatioista nostamalla kaksi Vaasan saaristoon uponnutta alusta, mutta tästä huolimatta pitivät vakinaiset pelastusyhtiöt Diamantiksen nostoa lähes toivottomana tehtävänä.

Jään sulamisen jälkeen Diamantis seisoi vakaasti kölillään. Kesällä Håkansin miehistö tyhjensi aluksen hiililastista ja tutki pohjan reiät, jotka todettiin paikattaviksi. Aluksen höyrykattila käynnistettiin, mikä mahdollisti pelastustyöt, kuten aluksen tyhjentämisen ja ympärillä olevien kivien räjäyttämisen.^[6] Pelastajat työskentelivät intensiivisesti kolme viikkoa putkeen pelastaakseen Diamantiksen. Sukeltajat sementoivat vedenalaisia vuotoja, vaikka työskentelyolosuhteet olivat äärimmäisen raskaat. Alfonsin Saksasta hankkima pumppu tyhjensi vettä aluksesta, mutta karikot vaikeuttivat pelastustöitä, ja epätoivo alkoi vallata pelastajia. Pelastustyöt venyivät pitkiksi, mutta Alfons miehistöineen onnistui lopulta saamaan aluksen kellumaan ja hinaukseen useiden kuukausien työn jälkeen.^[7]

Elokuussa 1930, monien vastoinkäymisten jälkeen, Diamantis irtosi kiviltä, ja hinaajat vetivät sen Vaskiluotoon. Laiva oli tarkoitus siirtää telakalle, mutta viime hetkellä betoni ei ehtinyt kuivua, ja Diamantis upposi uudelleen.^[8]

Syyskuussa 1931 Diamantis vihdoin hinattiin Mansikkasaaren telakalle, jossa sitä valmisteltiin myyntiin. Vaaralliset myrskyt kuitenkin vaikeuttivat tilannetta, ja laiva upposi useita kertoja, mikä johti suuriin lisäkustannuksiin. Lopulta, huhtikuussa 1932, helsinkiläinen Oskar Moser osti Diamantiksen 130 000 markalla, ja laiva päätettiin purkaa romuksi.^[8]

Diamantiksesta saadut tulot eivät riittäneet kattamaan pelastusoperaation kustannuksia, ja Håkansin perhe kärsi merkittäviä taloudellisia tappioita. Tappioiden seurauksena Petsmon saha meni konkurssiin, ja lähes kaikki Håkansin omaisuus, mukaan lukien perheen koti ja sahalaitos, myytiin huutokaupassa. Tämä merkitsi Håkansin ensimmäisen suuren pelastusoperaation loppua, josta seurasi 230 000 markan tappio ja perheen taloudellinen romahdus.^{[9] [2]}

Alfons Håkans perusti vuonna 1945 omaa nimeään kantavan yrityksen, Alfons Håkans Oy:n.^[2] Yhtiön ensimmäinen osoite sijaitsi Vaasassa osoitteessa Klemetinkatu 8. Hinaajaliiketoiminta kukoisti metsäteollisuuden ympärillä, ja uusi yhtiö keskittyi puutavaran kuljetukseen, hinaustöihin, jäänmurtoon, meripelastukseen sekä vaativiin sukellustöihin. Alfons Håkans osti ensimmäisen oman hinaajansa, Fakirin, vuonna 1946. Alus oli kätevä ja siihen oli vastikään asennettu Alfonsin suunnittelema häkämoottori, sillä dieseliä oli vaikea saada, erityisesti siviilialuksille. Fakir toimi häkämoottorilla vuoteen 1957 asti, jolloin se korvattiin Volvon dieselmoottorilla.^[10]

Alfons osti pyöreää puutavaraa rannikon pieniltä metsänomistajilta ja myi tukit sahoille. Loput puutavarat, kuten kaivospölkyt ja paperipuu, hän möi ulkomaille, erityisesti Euroopan hiilikaivoksille ja paperiteollisuudelle. Hän myös hinasi puut itse sopiviin luonnonsatamiin, joissa ne lastattiin aluksiin ja vietiin ulkomaille, esimerkiksi Uumajan Holmsundin teollisuuskeskittymään Ruotsissa.^[10]

Alfonsin puutavarakauppa perustui hänen hyvään tuntemukseensa rannikon metsätalonpojista ja metsätaloudesta. Hän osti puut, järjesti niiden kaadon ja myi pyöreänä puutavarana eteenpäin. Suuri osa tästä kaupasta suuntautui Ruotsin puolelle, missä paperiteollisuus oli keskittynyt. Alfons oli saanut sahateknikon koulutuksen Härnösandissa, mikä tuki hänen liiketoimintaansa.^[1]

Liikemies Alfons Håkans saavutti mainetta uhkarohkeilla meripelastusoperaatioillaan. Marraskuussa 1952 hollantilainen moottorilaiva ajautui kiville Merenkurkussa ja kärsi vakavia vaurioita. Pelastusoperaatio todettiin liian haastavaksi, mutta Alfons Håkans näki tilaisuutensa ja osti hylyn vakuutusyhtiöltä.^[11] Hän onnistui tyhjentämään aluksen kansilastin ja tilkitsemään vuotokohdat, vaikka myrskyt hidastivat työtä. Huhtikuussa 1953 Alfons hinasi aluksen Vaasaan ja myi sen kunnostuksen jälkeen porvoolaisille Nordströmin veljeksille.^[11] Samana vuonna Alfons osti myös jäänmurtaja Fartin ja MKH4-majakkalaivan Vaasan kaupungilta.

Vaativista pelastusoperaatioista huolimatta Alfons saavutti menestystä ja sai tunnustusta “vaasalaisena hinauseksperttinä”.^[11] Hän suoritti itse monia haastavista sukellustehtävistä, kuten alusten reikien paikkaaminen syvyyksissä.^[7] Joissakin tapauksissa hän saattoi viettää jopa kuusitoista tuntia yhtäjaksoisesti veden alla, ja työn luonteen takia hengenvaara oli usein läsnä. Yksi hänen tunnetuimmista pelastusoperaatioistaan oli vuonna 1956 uponneen MS Bergön pelastaminen.^[12]

Joulukuun 2. päivänä 1956 MS Bergö ajautui Hailuodon länsipuolella Kelmin matalikolle lumimyrskyssä. Alus kuljetti 800 tonnia sementtiä Paraisilta Oulun Toppilaan. Navigointia häiritsivät magneettiset häiriöt, väärin näyttävä kaikuluotain ja myötävirta. Jäät olivat liikutelleet reimareita, ja voimakas tuuli työnsi aluksen karille, mikä aiheutti vuodon pohjatankkeihin.

Vaikka miehistö purki osan lastista, laiva ei liikkunut. Myrskyn pahentuessa ja tilanteen huonontuessa miehistö jouduttiin evakuoimaan. Lopulta alus upposi niin, että vain mastot ja komentosilta jäivät näkyviin. Pelastusoperaatio vaikutti toivottomalta, ja vakuutusyhtiö luokitteli Bergön hylyksi.

Ahvenanmaalainen laivanvarustaja Algot Johansson päätti kuitenkin yrittää pelastaa aluksen ja palkkasi Håkansin hoitamaan operaation. Alfons Håkans tiimeineen kohtasi vaikeat olosuhteet, kuten kovat tuulet ja jäät, mutta he onnistuivat kevään ja kesän aikana purkamaan sementtilastin ja paikkaamaan vuotokohdat.

Alfons Håkans sukelsi ja räjäytti sementtisäkkejä kolmen kuukauden ajan, viettäen jopa 16 tuntia päivässä veden alla. Mukana pelastusoperaatiossa oli Alfonsin 15-vuotias poika Stefan. Stefan toimi sukellusavustajana isänsä Alfonsin suorittaessa sukellustöitä. Alfons sukelsi, ja Stefan vastasi fyysisesti raskaasta ilman pumppaamisesta laivan kannelta sukelluspukuun. Elokuussa 1957, neljän kuukauden raskaan työn jälkeen, Bergö saatiin nostettua ja hinattiin Raaheen telakalle. Bergö oli ensimmäinen koskaan Kelmin matalikolta pelastettu alus, ja siitä tuli Håkansin kahdeksastoista pelastettu laiva.^[13][14]

Vuonna 1961 Alfons Håkans, hänen vaimonsa Ida sekä heidän yrityksensä^[2] ja M/S Fart -hinaajansa muuttivat Vaasasta Turkuun.^[3] Turun, Pansion ja Naantalin vilkkaissa satamissa oli tarjolla enemmän hinaustöitä kuin Vaasassa, sillä satamat tarvitsivat jatkuvasti hinaajia avustamaan suuria aluksia sisään ja ulos satamista. Håkansin yritys sai runsaasti töitä esimerkiksi Wärtsilän telakalta, jossa hinattiin nostureita, telakoitiin aluksia ja hoidettiin pitkänmatkanhinausta.^[15]

Alfons toimi hinaaja Fartin kapteenina, ja yrityksen toimistoa pyöritti hänen vaimonsa Ida. Työ oli vakaa, mutta epäsäännöllinen; keikat saattoivat kestää vuorokauden ympäri tai tulla yllättäen. Usein työtä riitti erityisesti öljytankkereiden avustamisessa ja suurten bulkkirahtialusten käsittelyssä. Alfons asensi Fartiin upouuden Aquamaster-potkurijärjestelmän, jonka avulla alus pystyi liikkumaan ketterästi ahtaissa tiloissa, kuten Aurajoessa.^[14]

Vuonna 1971 Alfons osti toisen hinaajan, Simsonin, joka rakennettiin käytännössä uudelleen telakalla. Simsonin modernisointi oli kallista ja kuormitti yrityksen taloutta, mutta lisäsi merkittävästi Håkansin toimintamahdollisuuksia. Vuonna 1978 Simson kuitenkin upposi myrskyssä Utön ulkopuolella, mikä aiheutti yritykselle taloudellisia vaikeuksia. Simson oli vakuutettu, ja vakuutusrahat käytettiin uuden hinaajan, Kraftin, hankintaan Kone Oy:ltä. Kraft oli voimakas, jäissä hyvin kulkeva hinaaja, joka vahvisti Håkansin markkina-asemaa erityisesti raskaiden kuljetusten ja avovesihinauksen alalla.^[13][14]

Kun Alfonsin terveys alkoi 1970-luvulla pettää, yhtiön toiminta siirtyi hänen pojalleen Stefan Håkansille vuonna 1974.^[3] Alfons kärsi vakavasta sukeltajantaudista ja diabeteksesta, jotka johtivat molempien jalkojen amputointiin. Yrityksen taloudellinen tilanne oli heikko, eikä Stefan voinut maksaa itselleen palkkaa. Stefan joutui ottamaan toisen työn Turun ylioppilaskyläsäätiön Ikituurin talousjohtajana perheen elättämiseksi. Alfons pysyi edelleen Fart-hinaajan kapteenina, vaikka hänen terveydentilansa oli heikko. Miehistö kantoi jalkainvalidin Alfonsin Fartin komentosillalle. ^[13][14]

Alfons Håkans kuoli Turussa vuonna 1980.

Alfons Håkansin puoliso oli Ida Håkans (os. Beijar). Pariskunnalla oli kaksi lasta, Stefan sekä Vivan Håkans.

• Sjöström, Pär-Henrik & Brzoza, Krzysztof: Alfons Håkans 1945-2005 : the Alfons Håkans history and fleet list, 2005, Alfons Håkans
• Siltala, Sakari & Keskisarja, Teemu: Merenperintö, 2024, Siltala