Alesian piiritys tai Alesian taistelu käytiin vuonna 52 eaa. Se oli Gallian sodan viimeinen suuri sotatoimi mikä lopullisesti käänsi sodan kulun Rooman hyväksi. Julius Caesarin johtamat roomalaiset piirittivät Vercingetorixin johtamia gallialaisia. Alesian piiritystä pidetään sotahistoriassa eräänä piirityksen malliesimerkkinä ja yhtenä Caesarin suurimpana saavutuksena. Taistelu käytiin nykyisen Alise-Sainte-Reinen kunnan alueella.[1]
Vuonna 52 eaa. Caesar oli ajanut Vercingetorixia takaa läpi Gallian ja valloittanut muun muassa Avaricumin kaupungin, mutta epäonnistunut Gergoviassa. Lopulta hän sai Vercingetorixin saarretuksi Alesian kaupunkiin Galliassa.
Alesia
Alesian kaupunki oli gallialaisten mandubien pääkaupunki. Se sijaitsi vaikeakulkuisella kukkulan huipulla, jota reunusti kaksi jokea kummankin puolen. Kaupunkia ympäröivät suunnilleen saman korkuiset kukkulat ja sen edustalla oli suuri kenttä.[2]
Gallialaiset olivat rakentaneet noin kaksi metriä korkean kivimuurin ja vallikaivannon suojaamaan kaupunkia.[2]
Piiritys
Suora hyökkäys olisi ollut erittäin vaarallinen yritys, joten Caesar suunnitteli piirittävänsä kaupungin ja pakottavansa Vercingetorixin joukot antautumaan muonavarojen loputtua. Hän määräsi kaupungin ympäri rakennettavaksi kymmenen roomalaisen mailin (15 km) pituisen ja neljä metriä korkean piiritysvallin, johon kuului 8 leiriä ja 23 puolustuslinnaketta. Vallin suojana oli myös vallihautoja ja teräviä seipäitä sekä piilotettuja ansoja, joita roomalaiset kutsuivat liljoiksi niiden muodon takia.[3]
Rekonstruktio Alesian piiritysvalleista ja haudoista.
Heti piiritystöiden alettua kaupungin edustalla käytiin rajuja ratsuväen taisteluja, joissa gallialaiset yrittivät haitata piiritystöiden etenemistä. Roomalaisten auxilia-joukkoihin kuuluneet germaaniset ratsuväkimiehet kuitenkin torjuivat hyökkäykset ja aiheuttivat suuria tappioita Vercingetorixin ratsumiehille.[4]
Ennen kuin työt saatiin valmiiksi Vercingetorix päätti lähettää ratsuväkensä kunkin oman kansansa luo ja koota mahdollisimman suuren armeijan auttamaan gallialaisia. Hän myös käski kaikki kaupungin edustalle jääneet joukot kaupunkiin ja käski koota kaikki viljavarat ja karjan. Alesiassa oli täten noin 80 000 gallialaista taistelijaa sekä kaupungin asukkaat.[5]
Kun Caesar sai tietää, että gallialaisten apujoukot saapuisivat auttamaan Vercingetorixia, hän käski rakentaa toisen, 21 km pitkän vallin, joka oli suunnattu ulospäin kaupungista,[3] sekä vallihautoja, jotka oli täytetty muun muassa vedellä, ja metrin syvyisiä kuoppia, joihin iskettiin teräviä puuseipäitä.[6] Näin hän oli samalla kertaa sekä piirittäjä että piiritetty.
Lopulta piiritystyöt Alesian ympärille saatiin valmiiksi. Alesiassa tilanne oli kuitenkin huono, sillä muonavarat olivat hupenemassa eikä tiedetty, tulisiko gallialaisten armeija auttamaan Vercingetorixia. Piiritetyt kutsuivat neuvottelun päättääkseen toimenpiteistä. Arvernialainen Critognatus kannatti rynnäkköä roomalaisten piiritysvallien läpi, mutta lopulta päätettiin, että kaikkien siviilien tuli poistua kaupungista, jotta vain Vercingetorixin joukot kuluttaisivat muonavaroja.[7] Kun mandubit yrittivät lähteä, Caesar ei suostunut päästämään heitä muuriensa läpi, ja nämä joutuivat jäämään kummankin armeijan väliin taistelukentälle.[8]
Sillä välin Vercingetorixin lähetit olivat päässeet määränpäähänsä ja gallit kokosivat suurta armeijaa auttamaan Vercingetorixia. Apujoukkoihin kuului miehiä lukuisista eri kansoista: muun muassa heeduja, arvernilaisia, bellovakkeja, pariiseja ja boijeja sekä monia muita. Ne joutuivat kukin lähettämään tietyn määrän joukkoja. Caesarin mukaan gallialaisten armeijassa oli yhteensä 250 000 jalkaväkimiestä ja 8 000 ratsumiestä Vercingetorixin serkun Vercassivellaunoksen komennossa. Yksi komentajista oli myös atrebaattien kuningas Commius, joka oli aikaisemmin ollut Caesarin liittolainen.[9]
Syyskuun lopulla gallialaisten armeija saapui Alesiaan ja leiriytyi läheiselle kukkulalle. Heti seuraavana päivänä Commius hyökkäsi roomalaisten varustuksia vastaan samaan aikaan kun Vercingetorix käynnisti hyökkäyksen sisäpuolelta. Taistelut olivat rajuja, mutta lopulta hyökkäykset torjuttiin Rooman germaaniratsuväen avulla.
Seuraavana päivänä Vercingetorixin joukot tekivät yllätyshyökkäyksen keskiyöllä ja yrittivät rynnäköllä vallata roomalaisten asemat. Vallihaudat ja ansat kuitenkin hidastivat hyökkäystä, ja roomalaiset pystyivät legaattien Marcus Antoniuksen ja Gaius Treboniuksen johtamana torjumaan kaikki hyökkäykset. Gallialaiset kärsivät suuria tappioita roomalaisten heittoaseiden ammuksista.[10]
Seuraavana päivänä gallialaiset saivat selville, että pohjoisessa oleva kukkula oli heikoiten puolustettu ja että sen puolustusvarustuksissa siinä kohtaa oli aukko. Vercassivellaunos kokosi 60 000 miehen joukon ja hyökkäsi keskipäivällä roomalaisten heikointa kohtaa vastaan, jota puolusti kaksi legioonaa Gaius Antistius Reginuksen ja Gaius Caninius Rebiluksen komennossa. Samaan aikaan Vercingetorixin joukot hyökkäsivät voimalla roomalaisten varustuksia vastaan.[11]
Alesian piiritys, harmaa ympyrä näyttää roomalaisten varustusten heikon kohdan.
Caesar lähetti Titus Labienuksen komentaman ratsuväkiosaston vallien heikolle kohdalle tukemaan puolustajia samalla kun hän johti rajua puolustustaistelua siirtämällä vahvistuksia alueille, joissa linjan pelättiin murtuvan. Caesar kulki joukkojensa keskuudessa valaen rohkeutta miehiinsä. Jatkuvan paineen alaisena roomalaiset tekivät lopulta vastahyökkäyksen ja saivat Vercingetorixin joukot työnnettyä takaisin. Toisaalla Labienuksen miehet olivat kuitenkin selvästi alivoimaisia ja linja alkoi pettää. Caesar kokosi tällöin 6 000 miehen ratsuväkiosaston ja johti tämän ulos piiritysmuurien takaa hyökätäkseen Vercassivellaunoksen armeijaa vastaan selustasta. Tämä siirto yllätti täysin gallialaiset, jotka joutuivat sekasortoon ja pakenivat.[11]
Roomalaiset surmasivat tuhansia pakenevia gallialaisia. Vain harvat onnistuivat pakenemaan. Vercassivellaunos joutui roomalaisten vangiksi, ja 74 gallialaisten sotamerkkiä tuotiin Caesarin luo.[11]
Gallialaisten armeijan tappion seurauksena Vercingetorixilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautuminen.
Vercingetorix antautuu Caesarille. Lionel-Noël Royerin maalaus vuodelta 1899.
Lähteet
Adrian Goldsworthy: Rooman sotilasmahti. Karisto oy, 2005. ISBN 951-23-4590-0
Gaius Julius Caesar: Gallian sota. (Suomentanut Gunnar Rancken) Hämeenlinna: Karisto oy, 2000. ISBN 951-23-2445-8
