Aleksis Kiven katu on sekä sijainniltaan että statukseltaan yksi Tampereen keskeisimmistä kaduista. Sen varrella on muun muassa kaupungin tärkeimmät hallintorakennukset Keskusvirastotalo ja Raatihuone.[5][6] Kadulla toimii useita erikoisliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita.[7]
Nykyisen Aleksis Kiven kadun entisiä nimiä ovat Itäinen pitkäkatu ja siitä lyhennetty muoto Itäinenkatu. Vielä varhaisempia, ennen 1820-lukua käytettyjä nimiä olivat Polttimonkatu ja Kuningattarenkatu. Nykyisen nimensä katu sai vuonna 1936, jolloin Tampereella toteutettiin suuri kadunnimiuudistus. Kadun nimeämistä kirjailija Aleksis Kiven mukaan perusteltiin sillä, että hän oli ”Hämeen suuri poika”.[8]
Kauppakadun ja Hämeenkadun välinen osuus Aleksis Kiven kadusta suljettiin autoliikenteeltä 1990-luvulla. Nykyisessä asemakaavassa tämä Tampereen Raatihuoneen edusta on merkitty torialueeksi.[11][12][13] Myös Hämeenkadun ja Hallituskadun välinen katuosuus on muutettu kävelykaduksi.[14]
Rakennuksia
Rakennukset luetellaan kadun pohjoispäästä alkaen.
↑Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 48.
↑Ojanen, Reijo & Laakso, Arvi & Kallio, Seppo: Vanha Tampere I: 1900-luvulle tultaessa. Tampereen menneisyydestä kertova kuvateos, s. 63. Tampere: Tampere-Seura, 1985. ISBN 951-9080-27-9
↑Suurlakon muistolaatta 1955Tampereen muistolaatat ja muut muistomerkit. Tampere: Tampereen kaupunki, 2006. Viitattu 3.3.2019.
↑Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 71.
↑Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila, s. 45.
↑ abTampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 70.
↑Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila, s. 48.
↑Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 69. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1
↑Helen, Olli: Sadan vuoden urakka: Tampereen talojen rakentajat 1902–2002, s. 88. Tampere: Tampereen kaupungin tilakeskus, 2003. ISBN 951-609-186-5
↑Tampereen osoitekalenteri 1926. Seitsemäs painos. II osasto (Talonomistajat), s. 6. Tampere: Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiö, 1926. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 28.1.2020.
↑Raevuori, Yrjö: Tampereen puhelinlaitoksen kolmas vuosisadan neljännes 1932–1957, s. 26–27, 39. Tampere: Tampereen Puhelinosuuskunta, 1958.
↑Jaakola, Juha: Bertel Strömmer – Tampereen arkkitehti, s. 197–198, 200. Tampere: Tampereen historialliset museot, 2022. ISBN 978-952-371-047-4