Aleksandr Vasiljevitš Samsonov (ven. Александр Васильевич Самсонов; 14. marraskuuta (J: 2. marraskuuta) 1859 Andrejevka, Hersonin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 30. elokuuta (J: 17. elokuuta) 1914 Willenberg, Itä-Preussi, Saksan keisarikunta) oli venäläinen ratsuväenkenraali, joka toimi komentajana aivan ensimmäisen maailmansodan alussa elokuussa 1914. Hänen armeijansa kärsi katastrofaalisen tappion saksalaisille Tannenbergin taistelussa, minkä jälkeen hän teki itsemurhan.

Samsonov valmistui Nikolain ratsuväkiopistosta, aloitti uransa ratsuväen upseerina vuonna 1877 ja osallistui Turkin sotaan vuosina 1877–1878. Hän yleni vuoteen 1904 mennessä kenraaliluutnantiksi ja komensi Venäjän–Japanin sodassa 1904–1905 siperialaista kasakkadivisioonaa. Sen jälkeen hän oli 1905–1907 Varsovan sotilaspiirin esikuntapäällikkönä ja 1909–1914 Turkestanin kenraalikuvernöörinä. Vuonna 1907 hän sai ylennyksen ratsuväenkenraaliksi sekä nimityksen Donin kasakkajoukkojen päälliköksi.^[1][2]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuussa 1914 Samsonov nimitettiin komentamaan Venäjän 2. armeijaa, joka hyökkäsi yhdessä Paul von Rennenkampfin komentaman 1. armeijan kanssa Saksan Itä-Preussiin. Samsonov kuitenkin kärsi heti murskaavan tappion 24.–31. elokuuta käydyssä Tannenbergin taistelussa, jossa Paul von Hindenburgin ja Erich Ludendorffin komentama Saksan 8. armeija saartoi hänen joukkonsa ja Samsonovin 150 000 miehestä vain noin 10 000 onnistui välttämään vangiksi joutumisen. Syynä tappioon oli Samsonovin heikko yhteydenpito sekä päämajaan että Rennenkampfiin, jonka kanssa hän ei tullut toimeen. Samsonov ei halunnut joutua raportoimaan tappion laajuudesta tsaari Nikolai II:lle, joten hän ampui itsensä taistelukentän lähellä 30. elokuuta vastaisena yönä.^[2][1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Samsonov Wikimedia Commonsissa

• Der Samsonow-Stein (saksaksi) Ostpreussen-info