Aleksandr Valentinovitš Amfiteatrov (ven. Алекса́ндр Валенти́нович Амфитеа́тров, 26. joulukuuta 1862 Kaluga – 26. helmikuuta 1938 Levanto, Italia) oli venäläinen kirjailija.

Aleksandr Amfiteatrov syntyi papin perheeseen^[1]. Hän valmistui Moskovan yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1885. Amfiteatrov työskenteli 1880-luvun alusta lähtien Novoje vremjan ja muiden lehtien pakinoitsijana sekä matkusteli eri maissa. Tsaariperhettä käsitelleen satiirisen pakinan takia hänet karkotettiin vuonna 1902 Minusinskiin ja sittemmin Vologdaan.^[1][2]

Vuosina 1904–1916 Amfiteatrov asui ja työskenteli ulkomailla. Hän kirjoitti lukuisia romaaneja, näytelmiä, kuvauksia ja kiistakirjoituksia, jotka tekivät hänestä kuuluisan ja suositun kirjailijan.^[1] Hänen teoksiaan ovat muun muassa 1800-luvun lopun sivistyneistöstä kertovat romaanit Vosmidesjatniki (”Kahdeksankymmentälukulaiset”, 1907–1908) ja Devjatidesjatniki (”Yhdeksänkymmentälukulaiset”, 1910), naiskysymystä käsittelevä Viktoria Pavlovna sekä vuonna 1900 aloitettu laaja historiallinen romaani Zver iz bezdny (”Rotkon peto”)^[2]. Jälkikäteen arvioituna Amfiteatrovin realistista kuvaustapaa on pidetty pinnallisena ja triviaalina^[2][3].

Amfiteatrov palasi Pietariin vuonna 1916, mutta joutui pian karkotetuksi Irkutskiin, josta hän pääsi takaisin helmikuun vallankumouksen jälkeen. Lokakuun vallankumoukseen kirjailija suhtautui jyrkän kielteisesti. Vuonna 1921 hän pakeni perheensä kanssa Suomeen^[1] ja jatkoi kirjailijan työtään Italiassa^[3].

• Aleksandr Amfiteatrovin teoksia Lib.ru -sivustolla (venäjäksi)