Ensimmäinen ortodoksinen piispanistuin nykyisen Alaskan alueella perustettiin Kad’jakin saarelle 19. heinäkuuta 1796. Kyseessä oli Irkutskin hiippakunnan apulaispiispan virka, johon huhtikuun 10. päivänä 1799 vihittiin Kad’jakin mission johtaja, arkkimandriittaIoasaf (Bolotov). Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt virkansa edellyttämälle paikalle, sillä matkustaessaan Ohotskista kohti Kad’jakia hänen aluksensa Feniks haaksirikkoutui pohjoisella Tyynellämerellä kesällä 1799.
Pyhä synodi päätti syksyllä 1810 Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian esityksestä, että tyhjäksi jääneelle piispanistuimelle ei nimitetä ketään, mutta tsaari ei hyväksynyt tätä päätöstä, mistä synodin jäsenille ilmoitettiin maaliskuussa 1811.[1] Eri syistä johtuen Pyhä synodi ei pitänyt mahdollisena määrätä Amerikkaan piispaa ennen kuin vuonna 1840, jolloin tuohon tehtävään valittiin Innokentiĭ Veniaminov.
[2]
Kun Venäjä oli myynyt Venäjän AmerikanYhdysvalloille vuonna 1867, päätettiin Kamčatkan hiippakunta vuonna 1869 jakaa kahtia niin, että Amerikan puolelle muodostettiin oma hiippakuntansa, Uuden Arkangelin ja Aleuttien hiippakunta, joka 12. tammikuuta 1870 nimettiin uudelleen siten, että nimeksi tuli Aleuttien ja Alaskan hiippakunta.
29. kesäkuuta 1872 piispanistuin siirrettiin San FranciscoonKaliforniaan ja hiippakunta alkoi laajentaa toimintaansa koko Pohjois-Amerikkaan, minkä vuoksi se 17. tammikuuta 1900 jälleen nimettiin uudelleen. Uudeksi nimeksi tuo Aleuttien ja Pohjois-Amerikan hiippakunta. Vuonna 1905 piispanistuin siirrettiin New Yorkiin.
29. marraskuuta 1903 Alaskaan perustettiin jälleen apulaispiispan virka. Kun Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Amerikan venäläiset ortodoksit olivat sekavassa tilanteessa, tämä heijastui myös Alaskaan.
Marraskuussa 1934 San Franciscon metropoliitan Feofilin ehdotuksesta Alaskaan muodostettiin oma hiippakuntansa. Alaskasta tuli yksi harvoista Pohjois-Amerikan alueista, jotka välttyivät rinnakkaisilta venäläisiltä ortodoksisilta hallinnoilta, poikkeuksena vain Antonin (Pokrovski), joka toimi Moskovan patriarkaatin alaisuudessa 1934–1939 virkanimikkeenään Washingtonin ja Alaskan apulaispiispa.
1950-luvulla Alaskassa äärimmäinen pula papeista johti siihen, että seurakuntaelämän asianmukainen järjestäminen ja jumalanpalvelusten toimittaminen paikallisilla kielillä oli maallikkojen vastuulla. 1960-luvun puolivälissä alkoi kirkollisen elämän elpyminen, jonka symbolina oli se, että vuonna 1966 palanut Arkkienkeli Mikaelin tuomiokirkko Sitkassa rakennettiin uudelleen.
Viimeinen venäläisajan kirkollinen koulu suljettiin Unalaskassa vuonna 1917, ja ensimmäinen amerikkalaisen ajan koulu perustettiin vuonna 1973. Tämä oli Herman Alaskalaisen teologinen koulu, joka avattiin Kenain niemimaalla tarkoituksenaan kouluttaa pappeja ja kirkonpalvelijoita paikallisesta väestöstä. Vuosina 1974–1975 koulu siirrettiin Kodiakin saarelle, ja kaksi vuotta myöhemmin se muutettiin seminaariksi.
Dekanaatit
Alaskan hiippakunta jakaantuu maantieteellisesti dekanaatteihin, jotka vastaaavat suomalaisia rovastikuntia. Jokaista dekanaattia johtaa seurakuntapappi, joka toimii alueen rovastina. Rovastit koordinoivat alueensa seurakuntien toimintaa ja raportoivat piispalle. Vuodesta 2015 Alaskan dekanaatit (vastaa lähinnä suomen rovastikuntaa) ovat seuraavat:
↑Kliment (Kapalin), metropoliitta: Русская Православная Церковь на Аляске до 1917 года (Venäjän ortodoksinen kirkko Alaskassa vuoteen 1917 saakka), s. 70-71. Moskova: OLMA Media Grupp, 2009. ISBN 978-5-373-01618-6(venäjäksi)
↑L’vov, Apollinariĭ Nikolajevič: Краткие исторические сведения об учреждении в Северной Америке православной миссии, об основании Кадьякской епархии и о деятельности там первых миссионеров (Lyhyt historiallinen kuvaus ortodoksisen mission perustamisesta Pohjois-Amerikkaan, Kad’jakin hiippakunnan perustamisesta sekä ensimmäisten lähetystyöntekijöiden toiminnasta siellä.). Cerkovnyje vedomosti (liite), 17.9.1894, nro 38, s. 1369. (venäjäksi)