Alain Vigneault (s. 14. toukokuuta 1961 Quebec, Quebec, Kanada) on jääkiekkovalmentaja ja entinen ammattilaisjääkiekkoilija. Peliurallaan puolustajana pelannut Vigneault toimii NHL-seura Philadelphia Flyersin päävalmentajana.
NHL-valmentajana Vigneault on johdattanut joukkueensa kolmesti runkosarjan voittoon vuosina 2011, 2012 ja 2015 sekä kahdesti Stanley Cup -finaaleihin vuosina 2011 ja 2014. Vigneault palkittiin vuonna 2007 NHL:n parhaan valmentajan palkinnolla, Jack Adams Awardilla.[1] Hänelle on kertynyt valmentajana yli 950 runkosarjaottelua NHL:ssä. Vigneault palkattiin Philadelphia Flyersin päävalmentajaksi usean vuoden mittaisella sopimuksella kaudesta 2019-2020 alkaen. [2]
Pelaajaura
Vigneault'n peliura NHL:n St. Louis Bluesissa kesti kaksi kautta ja 42 ottelua vuosina 1981–1983. Ammattilaisurallaan puolustaja pelasi myös alemman tason CHL- ja AHL-farmisarjoissa. Viimeiset ammattilaispelinsä Vigneault pelasi keväällä 1984.
Valmennusura
Kahden kauden tauon jälkeen alkoi Vigneault'n valmennusura QMJHL-seura Trois-Rivières Draveursissa, jossa Vigneault oli itsekin pelannut puolitoista kautta juniorina. Seuraavat viisi kautta Vigneault valmensi saman sarjan Hull Olympiquesia, jossa hän oli aloittanut junioriuransa. Ensimmäinen kausi Olympiquesin valmentajana toikin heti QMJHL-mestaruuden ja valinnan sarjan parhaaksi valmentajaksi.
NHL sai kaudella 1992–1993 laajennusjoukkueen Ottawa Senatorsista ja Vigneault sai mahdollisuuden toimia Rick Bownessin apuvalmentajana. Laajennusjoukkueen ensimmäiset kaudet olivat vaikeita ja koko valmennustiimi saikin potkut kesken kauden 1995–1996. Vigneault palasi QMJHL-sarjaan ja valmensi Beauport Harfangsin vielä samalla kaudella aina loppuotteluihin asti. Valmennuspesti jatkui myös seuraavan kauden.
Montreal Canadiens
Kaudella 1997–1998 Vigneault sai vihdoin NHL-joukkueen päävalmentajapestin. Quebecissä syntynyt ja kasvanut kanadalainen valittiin kotiprovinssinsa Montreal Canadiensin valmentajaksi. Ensimmäisellä kaudella joukkue eteni aina pudotuspelien toiselle kierrokselle, mutta kahdella seuraavalla kaudella pelit päättyivät jo runkosarjaan. Neljäs kausi alkoi myös alavireisesti ja Vigneault vapautettiin tehtävistään jo syyskaudella.[3]
Paluu juniorikiekon pariin
Canadiensin antamien potkujen jälkeen Vigneault piti kahden ja puolen vuoden tauon valmentamisesta. Paluu valmentamisen pariin tapahtui syksyllä 2003, kun Vigneault palasi valmentamaan QMJHL-sarjaan. Vigneault valmensi kaksi kautta Prince Edward Island Rocket -joukkuetta. Syksyllä 2005 Vigneault'lle tarjouttui mahdollisuus palata valmentamaan aikuisten ammattilaisjoukkuetta. NHL-seura Vancouver Canucksin farmiseura Manitoba Moose pelasi Winnipegissä AHL-sarjaa. Joukkue eteni kauden aikana pudotuspelien toiselle kierrokselle.
Vancouver Canucks
Vancouver Canucks ei päässyt pudotuspeleihin kaudella 2005–2006 ja seura päätti olla jatkamatta yhteistyötä seitsemän ja puoli kautta joukkuetta valmentaneen Marc Crawfordin kanssa. Seura valitsi uudeksi päävalmentajakseen edellisellä kaudella farmijoukkuetta valmentaneen Vigneault'n.[4] Valmennustiimiin liittyi tuttu Rick Bowness, jonka apuvalmentajana Vigneault oli aloittanut valmentamisen NHL:ssä yli vuosikymmen aiemmin.
Seitsemän kautta kestänyt pesti Canucksin valmentajana osoittautui menestyksekkääksi. Joukkue jäi vain kerran pudotuspelien ulkopuolelle ja ylsi kahdesti NHL:n runkosarjan voittoon vuosina 2011 ja 2012. Suurin palkinto jäi kuitenkin vain yhden voiton päähän, kun Boston Bruins voitti Stanley Cupin seitsemän ottelun finaalisarjassa keväällä 2011. Kaksi seuraavaa kautta päättyivät pettymyksiin jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja samalla päättyi Vigneault'n aikakausi Vancouverissa. Kevääseen 2013 mennessä Vigneault voitti 313 runkosarjaottelua Canucksin valmentajana, mikä on seuran ennätys.[5]
New York Rangers
Kausi 2012–2013 oli päättynyt pettymykseen myös New Yorkissa ja Rangers erotti neljä ja puoli vuotta joukkuetta valmentaneen John Tortorellan. Vigneault jatkoi valmentajauraansa New Yorkissa ja Tortorella puolestaan siirtyi Vancouveriin.[6] Ensimmäinen kausi Rangersin valmentajana osoittautui menestykseksi. Joukkue voitti itäisen konferenssin ja eteni Stanley Cup -finaaleihin asti. Jo kaksi vuotta aiemmin mestaruuden voittanut Los Angeles Kings osoittautui kuitenkin tiukassa ottelusarjassa liian vahvaksi, eikä Vigneault päässyt vieläkään juhlimaan Stanley Cup -voittoa. Toinen kausi Rangersin valmentajana toi Vigneault'lle kolmannen Presidents’ Trophyn, kun newyorkilaiset juhlivat runkosarjan voittoa.[7] Helmikuussa 2015 Vigneault rikkoi myös 500 voiton rajan 21. NHL-valmentajana.[8]
Lähteet
Viitteet
