Aksel Leonard Vuokko (21. maaliskuuta 1897 Uskela – 2. elokuuta 1951) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä, metsätyönjohtaja Kustaa Wahlberg ja Vendla Lehtonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Elmi Saariahon kanssa, joka kuoli vuonna 1929 ja hän avioitui toistamiseen vuonna 1932 Rauni Karikosken kanssa, joka kuoli vuonna 1945 ja hän avioitui kolmannen kerran vuonna 1948 Siiri Aline Paattisen kanssa.^[1][2]

Vuokko suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa vuonna 1924 ja seitsemännen luokan Raahen keskikoulun jatkoluokilla vuonna 1929. Vuokko kävi Suojeluskuntajärjestön komentajakurssin vuonna 1929 ja piiripäälliköiden täydennyskurssin vuonna 1937 sekä useita muita suojeluskuntakursseja.^[1][2]

Vuokko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 19. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.^[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Vuokko saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä hänet nimitettiin 21. huhtikuuta 1918 komppanianpäälliköksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa.^[1][2]

Vuokko siirrettiin sisällissodan jälkeen armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä 3. konekiväärikomppanian päälliköksi Suomen valkoiseen kaartiin, mistä hänet siirrettiin edelleen 30. huhtikuuta 1919 alkaen 7. komppanian päälliköksi. Armeijasta Vuokko erosi 15. heinäkuuta 1919 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 22. elokuuta 1919 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Vihdin suojeluskuntaan. Vihdistä hänet määrättiin 1. sotilasohjaajaksi 15. huhtikuuta 1920 Uudenmaan pohjoiseen suojeluskuntapiirin. Suojeluskuntain yliesikuntaan hänet siirrettiin ampumatoimintaupseeriksi 30. syyskuuta 1924. Suojeluskuntain yliesikunnasta hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1926 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi ja edelleen 1. tammikuuta 1927 Raahen suojeluskuntapiirin päälliköksi. Suojeluskunnasta hän oli komennuksella 5. helmikuuta 1936 – 5. helmikuuta 1937 välisen ajan pataljoonankomentajana Porin rykmentissä.^[1][2]

Vuokko osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 26:n ja Prikaati Vuokon komentajana ja osallistui taisteluihin Vuokselassa ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväkirykmentti 25:n komentajana ja Raahen suojeluskuntapiirin päällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 32:n komentajaksi ja toimi sen komentajana vuoteen 1943 saakka, jolloin joutui 53. Sotasairaalaan hoidettavaksi. Sairaalasta päästyään hänet komennettiin Kotijoukkojen esikuntaan, josta hänet siirrettiin Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin komentajaksi ollen samalla myös Oulun suojeluskuntapiirin komentajana. Vuonna 1944 hänet siirrettiin edelleen komentajaksi Jalkaväkirykmentti 11:een. Vuokko osallistui jatkosodassa taisteluihin Juntusrannassa, Vuonnisella, Pistojoella, Korpivaarassa, Tetrivaarassa, Uhtualla, Lintulassa, Kivennavalla, Vaaramäellä, Muolaassa, Kääntymällä, Kuparsaaressa ja Ihantalassa. Sotien jälkeen hän siirtyi Oulun sotilaspiirin komentajaksi ollen virassa vuoteen 1945 saakka, jolloin erosi vakinaisesta palveluksesta ja perusti Ouluun urheilutarvikeliikkeen ja toimi sen johtajana vuoteen 1951 saakka. Vuokko haudattiin Ouluun.^[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgewehrführer 1. maaliskuuta 1916 Gewehrführer 18. heinäkuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1925 Majuri 22. huhtikuuta 1929 Everstiluutnantti 16. toukokuuta 1938 Eversti 1942		Vapaudenristi 1. lk. Vapaudenristi 2. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan 2. lk. Rautaristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Tanskan Dannebrogin ritarikunnan ritarimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Pohjan Prikaatin Kilta (Arkistoitu – Internet Archive)