Akillesjänne tai kantajänne, vanh. kinnerjänne, (lat. tendo Achillis, tendo calcaneus) on säären takaosassa sijaitseva jänne. Se on ihmisen vahvin^[1] ja suurin jänne. Akillesjänne kiinnittyy kantaluuhun pohjelihaksen ja jalkapohjan lihasten kautta. Pohjelihas on pääasiallinen nilkan ojentaja, jonka voima on noin 14-kertainen muihin ojentajiin nähden, joten käytännössä koko jalkaterä ojentuu akillesjänteen kautta^[2].

Akillesjänne saa verisuonituksensa pohjevaltimosta (lat. a. fibularis) ja takimmaisesta säärivaltimosta (lat. a. tibialis posterior. Akillesjänteen verenkierto huonontuu iän myötä jo 30-vuotiaasta alkaen.^[3]

Akillesheijaste, joka kuuluu venytysheijasteisiin eli jänneheijasteisiin, saadaan esiin kopauttamalla tylpällä esineellä akillesjänteen aluetta. Tällöin lihaskäämit reagoivat hyvin lyhytkestoiseen venytykseen ja supistuvat.

Akillesjänteen tyypilliset urheiluvammat ovat sen:

1. akuutti tai krooninen tulehdus eli peritendinitis
2. osittainen tai täydellinen repeämä.^[4]

Ensimmäisenä akillesjänteen alueen tulehduksen tai rasitustilan kuvasi vuonna 1905 A. Schanz vuorikiipeilijöillä.^[4] Erikoisen alttiita akillesjänteen tulehdukselle ovat juoksijat.^[5] Repeämiä taas kohtaavat eniten jo ikääntyneet urheilijat.^[3]

Akilleenkantapääksi kutsutaan vertauskuvallisesti jonkun tai jonkin heikkoa kohtaa, viitaten Akhilleen tarinaan antiikin Kreikan mytologiassa.

• Peltokallio, Pekka: Tyypilliset urheiluvammat. (1. painos) Luitpold-Werk, 1980.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akillesjänne Wikimedia Commonsissa