Aiolialainen murre (m.kreik. ἡ αἰολικὴ διάλεκτος, hē aiolikē dialektos) oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä. Aiolialaisia murteita puhuttiin aiolialaisten heimojen alueilla, ja ne ovat saaneet nimensä Aioliin alueesta Vähässä-Aasiassa.^[1][2][3]

Aiolialaisia murteita puhuttiin alun perin Thessalian ja Boiotian alueilla Attikan luoteispuolella. Näiltä alueilta lähteneet asuttajat perustivat siirtokuntia Aioliin alueelle Vähän-Aasian luoteisosaan noin 1000-luvulta eaa. alkaen, ja näin murre levisi myös sinne. Lesbos oli merkittävin Aioliin saarista.^[1][2]

Lesboksella aioliin murretta käyttivät runoudessaan muun muassa Alkaios ja Sapfo, Boiotiassa puolestaan Korinna.^[2]

Aiolialaisten murteiden alaryhmiä olivat:^[1][2]

• Boiotian murteet. Saivat vaikutteita läntisen Kreikan murteista sekä Attikan murteesta.
• Thessalian murteet. Saivat länsiosissa vaikutteita läntisen Kreikan doorilaisista murteista; itäosissa Pelasgiotiin alueella vaikutus oli vähäisempää.
• Lesboksen ja muun Vähän-Aasian murre. Sai vaikutteita joonialaisesta murteesta.^[1]

Yhteisiä^[1]

• Labiovelaarien muuttuminen labiaaleiksi ennen vokaalia, *k^w, *g^w, *g^wh > π, β, φ.
• Perfektin partisiipin pääte -ων (-ōn), -οντος (-ontos).
• Kolmannen deklinaation datiivin monikon pääte -εσσι (-essi).
• Lukusanan 'yksi' feminiinimuoto ἴα (ia) = μία (mia).
• Patronyymien adjektiivipääte -(ε)ιος (-(e)ios).

Boiotian murteessa^[1]

• Vokaalit ja diftongit muuttuivat nykykreikassakin esiintyvään suuntaan suhteellisen varhain, esim. [ai] > [ē], [ei]/[ey] > [ē] > [ī], [oi] > [ȳ] > [ī].

Thessalian murteessa^[1]

• Muutoksia aksentoinnissa, muun muassa aksentin muuttuminen painoon perustuvaksi.
• Atemaattisen infinitiivin pääte -μεν (-men) myös temaattisissa verbeissä.

Lesboksen murteessa^[1]

• Muutoksia aksentoinnissa.
• Pääte -τι (-ti) > -σι (-si) kuten jooniassa.