Riggin oppi uimaan kuusivuotiaana ja aloitti uimahyppäämisen vuonna 1919. Vuoden 1920 olympialaisissaAntwerpenissa hän voitti 14-vuotiaana kultaa naisten 3 metrin ponnahduslautakilpailussa[1], ollen kautta aikojen nuorin yhdysvaltalainen olympiavoittaja. Hän oli myös kisojen pienikokoisin urheilija: 140-senttinen Riggin painoi vain 29,5 kiloa.
Vuoden 1924 kisoissa Pariisissa Rigginistä tuli ensimmäinen urheilija, joka voitti mitalin sekä uinnissa että uimahypyissä: hän oli hopealla 3 metrin ponnahduslaudalla ja pronssilla 100 metrin selkäuinnissa.
Amatööriuransa jälkeen Riggin alkoi esiintyä Billy Rosen Aquacade-vesinäytöksissä. Hänestä tuli myös yksi ensimmäisistä amerikkalaisista naisurheilukirjoittajista. Riggin menestyi myös veteraaniurheilijana. 82-vuotiaana hän rikkoi yhdeksän eri ikäluokkien kansallista ennätystä. 86-vuotiaana Masters-uintien MM-kisoissa hän voitti kuuden ikäluokan mestaruudet.
Kuollessaan 96-vuotiaana Riggin oli pisimpään elänyt yhdysvaltalainen olympiavoittaja.
Lähteet
↑Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 22. Otava, 1970.
Aiheesta muualla
Aileen Riggin Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)