Friksoksen ja Hellen, Athamaan ja Nefelen kaksosten, äitipuoli Ino vihasi lapsipuoliaan ja teki kavalan suunnitelman päästäkseen heistä eroon. Hän paahtoi kaiken kaupungin siemenviljan niin ettei se kasvaisi, ja paikalliset maanviljelijät katoa peläten kysyivät läheiseltä oraakkelilta neuvoa. Ino lahjoi oraakkelin luokse lähetetyt miehet valehtelemaan muille, että oraakkeli vaatisi Friksoksen uhraamista. Ennen kuin häntä ehdittiin surmata alttarilla, Nefele lähetti kultaisen oinaan pelastamaan hänet ja sisarensa.[1] Helle kuitenkin kuoli matkalla pudottuaan oinaan selästä, mutta Friksos pääsi perille Kolkhiiseen,[2] jossa Aietes otti hänet vastaan ja kohteli häntä ystävällisesti antaen tyttärensä Khalkiopen hänelle vaimoksi. Kiitollisena Friksos antoi kuninkaalle oinaan kultaisen taljan, jonka Aietes ripusti temppeliin.[3]
Myöhemmin Iason saapui vaatimaan taljaa omakseen. Aietes lupasikin sen hänelle, mutta vain tiettyjä tehtäviä vastaan. Ensin Iasonin piti kyntää pelto tultasyöksevällä härällä, joka hänen piti itse iestää. Iestämäänsä peltoon Iason kylvi lohikäärmeen hampaita, ja näistä versoi joukko sotureita — spartit. Iason heitti kiven näiden keskelle, ja vastasyntyneet soturit eivät kyenneet päättelemään heittäjää vaan alkoivat taistella keskenään surmaten toisensa. Lopuksi Aietes määräsi Iasonin surmaamaan taljaa vartioivan lohikäärmeen, joka ei koskaan nukkunut. Suoritettuaan tehtävänsä Iason otti taljan ja purjehti pois Medeian kanssa, joka oli rakastunut häneen ja auttanut tehtävien suorittamisessa. Aietes ajoi heitä takaa omalla aluksellaan, mutta Medeia hämäsi isänsä tappamalla ja paloittelemalla veljensä Absyrtoksen ja heittämällä ruumiinosat tämän laivan kannelle. Aietes keskeytti takaa-ajon kootakseen kaikki poikansa ruumiinosat, ja Medeia ja Iason pääsivät pakoon.[4]
