Ahti M. Salonen

  Ahti Markus Salonen (27. huhtikuuta 1911 Pietarsaari – 5. syyskuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, taloustutkija ja suomentaja. [1]

Salosen vanhemmat olivat koneenkäyttäjä Kaarle Edward Salonen ja Iida Tuominen. Hän kävi keskikoulun ja kauppakoulun, valmistui merkonomiksi 1931 ja suoritti ylioppilastutkinnon 1934. Hänestä tuli filosofian kandidaatti 1938 ja filosofian maisteri 1941 sekä filosofian lisensiaatti ja tohtori 1955.[2]

Salonen toimi aluksi konttoriapulaisena ja opiskeli työn ohella. Hän oli Oy Wilh. Schauman Ab:n osastopäällikkönä 1939–1945, palveli komppanianpäällikkönä talvi- ja jatkosodassa ja oli Suomen ulkomaankauppaliiton osastopäällikkönä 1945–1946. Hän oli liikemiehenä ja vientiagenttina Etelä-Afrikassa 1946–1950 ja toimi Suomeen palattuaan Kansan markkinatutkimuslaitoksen johtajana vuodesta 1951 alkaen. Salonen oli OTK:n ekonomistina 1966–1975.[2][1]

Sosialidemokraattien oikeistosiipeen kuulunut Salonen oli Väinö Tannerin kannattaja. Hän oli pääministeri K. A. Fagerholmin sihteerinä tämän hallituksessa vuonna 1958 niin sanottujen yöpakkasten aikana[1]. Salonen toimi Honka-liiton asiamiehenä vuonna 1961.[1] Salonen teki Fagerholmin sihteerinä ollessaan päivittäin muistiinpanoja hallituksen työstä ja tunnelmista. Salonen luovutti helmikuussa 1992 muistiinpanonsa historioitsija Hannu Rautkalliolle, joka kommentoi niitä artikkelissaan Kanavassa syksyllä 2002. Rautkallion mukaan muistiinpanot ovat varsin lakonisia, toisin kuin hallituksen kohtaloa koskevat julkiset kommentit.[3]

Salonen edusti SDP:n oikeistosiipeä ja vastusti presidentti Kekkosen ulkopolitiikkaa. Hän oli jyrkimpiä Keskustapuolueen niin sanotun K-linjan arvostelijoita. Vuoden 1978 presidentinvaalissa Salonen asettui Suomen Perustuslaillisen Kansanpuolueen presidenttiehdokkaaksi, ja tämän vuoksi hänet erotettiin SDP:stä. Vaaleissa Salonen sai kuusi valitsijamiestä. Salosta oli ehdottanut PKP:n ehdokkaaksi Nootti-lehden toimittaja Kauko Kare, yksi Kekkosen ajan tunnetuimmista poliittisista toisinajattelijoista.[4] Vuoden 1982 presidentinvaalien edellä Salonen vastusti Perustuslailliseksi Oikeistopuolueeksi muuttuneen puolueen asettumista Mauno Koiviston taakse. [5]

Teokset

  • Nuori kauppi: Suomen liikemiesten kauppaopiston oppilasyhdistyksen julkaisu, toimittaneet Ahti Salonen, V. Vaajakallio ja O. Vuorenjuuri. Helsinki 1931
  • Kauppamiehenä Kapkaupungissa: valkoista, mustaa ja värillistä elämää Etelä-Afrikassa. Tammi 1951
  • Määrähinnat kuluttajan rasituksena. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1954
  • Tutkimus taloudellisesta kilpailusta Suomen nykyisessä yhteiskuntaelämässä, väitöskirja. Helsinki 1955
  • Talouspolitiikan pulmakysymyksiä. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1956
  • Tutkimuksia, toim. Ahti M. Salonen. Kansan markkinatutkimuslaitos sarja A 1. Kansan markkinatutkimuslaitos, Helsinki 1956
  • Asunto ja kansantalous: asuntokysymys Pohjoismaiden ja erityisesti Suomen kansantaloudesta. Kansan markkinatutkimuslaitos, Helsinki 1961
  • Linjat. Tekijä, Helsinki 1972, 2. tark. painos 1977
  • Tuoll' on mun kultani: suomalainen samisdat -romaani. Tekijä, Helsinki 1976
  • Paasikiven linjalla: kirjoitelmia hyllystäni. Alea-kirjat, Helsinki 1977
  • Kylmällä linjalla: Suomen ja suomettumisen historian ja tosiasioiden erittelyä. Alea-kirjat, Helsinki 1990

Suomennoksia

Lähteet

  1. ↑ a b c d Uppslagsverket Finland
  2. ↑ a b Kuka kukin on 1978
  3. ↑ Hannu Rautkallio: Mustakantisen vihon salaisuudet. Kanava, 2022, nro 7. Otavamedia.
  4. ↑ Aarni Virtanen: Vennamo: mies ja hänen puolueensa, s. 230. Helsinki: Art House, 2018.
  5. ↑ Georg C. Ehrnrooth: Krokotiilien keskellä, s. 423. Schildts, 1999, Helsinki.

Aiheesta muualla